Marsin ympäri

Jällivaarassa aloimme pohtia, että pitäisiköhän poiketa Nikkaluoktassa. Sinne voisi pystyttää telttansa, ja retkeillä sitten lähiympäristössä, kuten Årrenjarkassakin tapasimme tehdä.

Asiaan kuitenkin liittyi muutamia epävarmuustekijöitä kuten se, että Nikkaluokta on Kungsledenin ja Kebnekaisen lähellä. Paikka saattaisi kesäkuukausina olla sietämättömän ruuhkainen.

Koska Nikkaluokta tuntui sopivan matkarytmiimme, päätimme ottaa riskin, ja lähdimme ajamaan kohti Kiirunaa.

Kiire ei silti ollut, koska halusimme odottaa Kebnekaisea lähestyvän sadealueen väistymistä. Matkan varrelle mahtuisi siten joku pienempikin retkikohde.

Tarpeen täytti Skaulon itäpuolelta löytyvä Marsijärven alue, joka ainakin nimensä perusteella kuulosti miellyttävän syrjäiseltä paikalta.

Pohjimmiltaan kyseessä on virkistyskalastusalue, mutta järven ympäri menee viitisen kilometriä pitkä polku, jonka varrella on kartan mukaan useita laavuja ja tulipaikkoja. Paikka soveltuisi siis myös kevyeen päiväretkeilyyn.

Marsijärven parkkipaikalla ei näkynyt muita, vaikka päivä oli todella hieno. Ehkä kala ei nyt liiku eikä käy pyydykseen.

Lähdimme lompsimaan järveä ympäri. Jo muutaman sadan metrin jälkeen eteen tuli mukavan oloinen nuotiopaikka, joka oli rakennettu liikuntarajoitteisia ajatellen. Tulipaikan jälkeen polku muuttui kapeammaksi.

Etenimme kiireettä rantaa myötäilevällä polulla, kun järven pinta yhtäkkiä alkoi väreillä. Mitähän sieltä paljastuisi? Kaunislammella vieraillessamme opin, että syrjäisissä vesissä voi asustaa vaikka minkälaisia otuksia.

Otin kameran esiin ja zoomasin kohti veden pintaa. Voi hyvänen aika sentään, sukellusvene! Mahdollisesti venäläinen Oscar II -luokan alus. Siellä se lammessa väijyi, mitä ilmeisimminkin vakoilutehtävissä.

Pitäisikö kuninkaan saada tietää? Toisaalta ruotsalaisten asiat eivät varsinaisesti kuulu meille. Päätimme unohtaa koko asian ja jatkoimme matkaa, kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan.

Polun varrella olleet laavut muistuttivat ulkoisesti Snjerakilla näkemiämme rakennelmia. Parhaat niistä olivat kauempaa katsottuna ihan hienoja...

... mutta kun sisälle kurkkasi, jonkinlainen tyhjyys valtasi aina mielen. Toisaalta kamina voi kylmällä kelillä olla käteväkin. Nyt sitä ei tarvittu.

Jostain Marsijärven takaa kuului meille vieraiden lintujen ääniä. Eivät järvellä näkemämme linnutkaan sen tutumpia olleet, mutta tuntuivat nauttivan kesästä siinä missä mekin.

Marsijärvellä lienee joskus enemmänkin väkeä, mutta nyt polulla ei tullut ketään vastaan. Maastonsa puolesta paikka näytti lähinnä Kuusamolta, ja välillä pitikin muistuttaa itseään siitä, että Lapissahan tässä kuitenkin ollaan.