Matkalle nimittäin osuisi monta kivan näköistä vaaraa, joista suurin osa oli meille vieraita: Petäjävaara, Haapuanvaara, Haukivaara, Teerivaara, Siikavaara, Nuottivaara, Portinvaara, Kuirivaara, ... Ja kaikki nämä UKK-reitin varrella!
Yhden päivän aikana ei kovin montaa mäkeä koluaisi, joten päätimme aloittaa lähimpänä Syötettä olevasta kohteesta. Ajoimme auton Kaakkurinlammen liepeille, ja lähdimme lompsimaan kohti Taimenmutkan autiotupaa.
Alkumatkasta polku ylitti Sulasuon, jossa kasvoi hauskoja heinäpäitä.
Yhdellä niistä oli hassu huivikin!
Puolangalta Syöttelle etenevän UKK-reitin opasteet olivat yleisesti ottaen todella laadukkaita, ainakin polun pohjoispäässä. Niiden kanssa on nähty vaivaa!
Lähempänä Taimenmutkaa polku oli sateen jälkeen hiukan sotkuinen, mutta Naamanganjoki virtasi kuitenkin kauniisti vieressä.
Taimenmutkan tuvan edustalla oli nuotiopaikka, jonka luo pysähdyimme kahvittelemaan. Ihmettelimme hetken, kun joku näytti sammuttaneen nuotion hiekalla, vaikka joki virtasi vieressä.
Kohta asia kuitenkin sai selityksensä. Hiukan hankalasti saavutettavasta vesirajasta löytyi laituri, joka epäilemättä helpottaa rantautumista, mutta ei siltä kyllä vettä yllä kauhomaan. Joku kolehtihaavin tyyppinen ratkaisu olisi selvästikin ollut tarpeen.
Kahvihetken jälkeen lähdimme paluumatkalle. Kaakkurinlampi jäi lähtiessä tarkistamatta, joten koukkasimme vielä sen kautta juodaksemme lisää kahvia.
Puissa olevista palojäljistä päätellen lammen rannalla oleva laavu on hiljattain palanut, ja paikalle olikin nyt rakennettu uusi laavu. Laudoista tehty suoja oli vähän steriilin oloinen, mutta epäilemättä ajaa asiansa.
Alkoi vaikuttaa siltä, että Taimenmutka jäisi lomamatkamme viimeiseksi retkikohteeksi. Mielessä tosin vilkkui vielä ajatus pysähtyä yhdeksi yöksi Vuokattiin ja Hiidenporttiin, mutta lähestyvä sadealue johdatti meidät pikemmin kotiin.
Se olikin jälkikäteen ajatellen hyvä juttu, koska samalla vältyimme sekaantumasta sotkamolaisten ABC-gateen. Subbekin arvosti valintaamme.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti