Sisäänajo

Kesän kääntyessä ehtoopuolelle lomailu puuduttaa jo hieman, mutta nyt ei saa antaa periksi. Kohta sataa taas lunta, joten vähäiset kesälomapäivät on käytettävä tarkkaan hyväksi.

Myös vaivihkaa alkanut Norjan seteliuudistus motivoi lähtemään liikkeelle. Ensi keväänä mädäntyviä 100 ja 200 kruunun seteleitä voisi tarjota suomalaiseen pankkiinkin, mutta Ruotsin vastaava remontti opetti, että paras tapa hankkiutua seteleistä eroon on käyttää ne.

Homma olisi tietysti pitänyt hoitaa jo pari viikoa sitten Kirkkoniemessä, mutta asian vakavuus selvisi vasta myöhemmin. Onneksi sääennusteet näyttivät siltä, että pohjoinen on lomamatkaa ajatellen muutenkin järkevä suunta, joten ehkä pieni koukkaus Norjaan sopii kuvioon.

Otin sisäänajomielessä matkalle mukaan uudet vaelluskengät. Tai eivät kengät ihan uudet ole - ostin ne jo vuosia sitten - mutta käyttämättömät kuitenkin.

Iästään huolimatta bootsit ovat hyvässä kunnossa, koska olen vahannut niitä säännöllisesti. Uusien vaelluskenkien kanssa silti jännittää se, miltä ne alkavat tuntua jalassa.

Kenkien sisäänajopaikaksi valikoitui Syötteen kansallispuistosta löytyvä Rytivaaran reitti. Paikka vaikutti syrjäiseltä, mikä oli hyvä juttu, koska samaan aikaan Syötteellä ajettiin MTB-kisoja.

Melko vaihtelevalla Rytivaaran polulla olikin hyvä testata uusia kenkiä. Ne eivät aivan ensimetreistä lähtien istuneet jalkaani täydellisesti, mutta murheet vaikuttivat pieniltä ja todennäköisesti haihtuvat käytön myötä. Uuden kengän aiempaa korkeampi varsi ainakin täytyy nauhoittaa hiukan eri tavalla kuin ennen.

Itse polkua on viime aikoina tuunattu. Reitiltä on ilmeisesti poistettu huonokuntoisia pitkospuita, jotka sitten on korvattu sorastamalla kosteimpia paikkoja.

Sorastaminen helpottaa liikkumista siinä missä pitkospuutkin, mutta maisemallisesti ratkaisu ei ole kovin hyvä. Ja vaikka maastopyöräilijät epäilemättä arvostavat valintaa, sorastettu polku kyllä latistaa jalkapatikassa liikkuvan tunnelmaa.

Syötteeltä jatkoimme kohti Rovaniemeä. Ajomatkan aikana keskustelua synnytti tien poskessa ollut kyltti, jossa kaupiteltiin "hilloja". Hilloja, siis jotain soseita vai kenties hillaa, lakkoja? Epämääräistä!

Toisaalta suomen kieli on joskus vähän erikoinen. Jos tarjolla on marjoja, sekä "Myydään mansikoita!" että "Myydään mansikkaa!" toimivat.

Jos taas myytävänä on viljatuotteita, "Myydään leipää!" on ihan jees, mutta "Myydään leipiä!" kuulostaa oudolta. Ja etenkin kanafarmarin täytyy tarkkaan miettiä, mitä tien poskeen pystytettävään kylttiin kirjoittaa.