Omassa huoneessamme oli kyllä kohtalaisen voimakas savun tuoksu, mikä johtui siitä, että edellisillan kammiruokailun jäljiltä vaatteemme haisivat savulle. Mutta ei sen pitäisi mitään palohälytystä aiheuttaa.
Myöhemmin saimme kuulla, että hälytys ilmeisesti johtui siitä, että joku toinen asiakas oli jättänyt suihkun jälkeen kylpyhuoneen oven auki. No, parempi meille.
Päivän suunniteltu osuus sisälsi lähinnä siirtymisen Altaan, mutta olin poiminut matkalle myös pienen tunturikohteen. Ensimmäisenä kuitenkin piipahdimme ennen Lakselvia olevalla kulttuuripolulla, joka kierteli toisen maailmansodan aikaisen kenttäsairaalan ympärillä.
Alunperin saksalaisten rakentaman sairaalan erikoisuus on se, ettei sille ole sodan jälkeen tehty mitään.
Vierailunsa jälkeen miehittäjät polttivat sairaalan, mutta se mitä rakennuksista sisältöineen jäi jäljelle, on maastossa edelleen (poislukien tietysti pöllityt tavarat). Yli 70 vuoden jälkeen ei kovin paljoa, mutta jotain kuitenkin.
Kulttuuripolun jälkeen virkistimme itseämme nousemalla Porsanginvuonon länsipuolella kohoavan Nuorttat Njeaiddánin rinteelle.
Kyse oli lähinnä lounastelusta, mutta muutaman kilometrin matkalla ruokahalu ainakin ehti kasvaa.
Matkaa jatkettuamme ajauduimme vaaralliseen tilanteeseen, kun maantiellä (70 km/h) oikealle kääntyvän mutkan takana odotti lammas. Kuolemaa halveksuen eläin makasi oikeanpuoleisella kaistalla aivan kuin sitä ei olisi lainkaan kiinnostanut, tuleeko mutkan takaa autoja.
Jarruttamalla auto ei olisi enää pysähtynyt, mutta onneksi vastaantulevien kaistalla oli juuri tuolla hetkellä tilaa. Jos toiselle kaistalle ei olisi voinut väistää... huh!
Mutta makasiko lammas tiellä huvikseen - kuten ensin ajattelin - vai oliko se jo saanut osumaa niin, ettei enää pystynyt liikkumaan? Olisi selvästikin pitänyt tarkistaa tilanne.
Illaksi saavuimme Altaan, jossa majoituimme ennestään tuttuun Scandic-hotelliin. Sinne on helppo mennä; tosin hotellin sijainti E6-tien varrella johtaa siihen, että varsinkin aamiaissalissa on joskus vähän kaoottista.
Aavistuksen rauhaton päivämme päättyi samaan tapaan kuin se oli alkanutkin: hotellihuoneemme palohälytin alkoi nukkumaan mennessämme vinkua. Pienen epäluulon vallitessa poistuimme huoneestamme, kuten muutkin asiakkaat näyttivät tekevän.
Aika pian kuitenkin kävi ilmi, että kyseessä oli virhehälytys. Pitäisikö meidän sittenkin varmuuden vuoksi tuulettaa vaatteitamme?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti