Jotta asiointi etenisi sulavasti, päätin aamulla erotella 100 ja 200 kruunun setelit muista rahoista. Olin suihkun jälkeen vielä munasillani ja lajittelin seteleitä, kun hotellisiivooja yllättäen pölähti huoneeseen. Syvä hämmennys paistoi meidän molempien kasvoilta.
Suorin reitti Karasjoelle etenee 92-tietä pitkin, mutta tällä kertaa päätimme kiertää Angelin kautta. Angeliin menevän soratien kunto mietitytti hieman, koska lenkin pituus olisi yli sata kilometriä. Toisaalta 92-tielläkin oli remonttia, joten ehkä ero ei olisi ajallisesti merkittävä.
Ensimmäiset 25 kilometriä 9553-tietä oli päällystettyä ja hyväkuntoista, ja tien varrella ollutta kaunista metsää kelpasi muutenkin ihastella.
Sen jälkeen alkanut soraosuus oli paikoin kuoppainen, mutta ei erityisen paha. Enemmänkin matkaa hidasti Tirron paikkeilla alkanut pitkähkö tietyöosuus, jossa taisi olla 30 km/h nopeusrajoitus.
Myös Angelista Karigasniemen suuntaan jatkunut 9704-tie oli ihan kohtuullisessa kunnossa. Sen verran matka kuitenkin kesti, että vaimo selvästikin alkoi väsyä Angelin tytöt -aiheisiin vitseihini.
Juuri ennen Karigasniemeä bongasin tien poskesta hirven, joka vietti laatuaikaa joessa kylpien.
Yritin paremman kuvan toivossa kömpiä lähemmäksi, mutta eläin aavisti aikeeni, ja kahlasi vesi loiskuen takaisin metsään. Hirven touhuilu näytti kuitenkin sen verran mukavalta, että jäimme itsekin lounastamaan Inarijoen töyräälle.
Rahojen vaihtaminen Karasjoella osoittautui juuri niin vaikeaksi kuin olimme aavistelleetkin: pankkikonttoreissa ei käsitelty käteistä rahaa.
Sitten huomasimme, että Sápmi Park-teemapuiston päärakennuksen seinässä oli lupaavan oloinen teksti: Money Exchange. Hienoa, rahanvaihtopisteessä rahojen vaihtaminen ainakin onnistuu!
Vaan eipä onnistunut. Ystävällinen virkailija ehdotti, että jatkaisimme Osloon.
Oslon sijasta ajoimme Karasjoen Essolle tankkaamaan. Siellä asia sai yllättävän käänteen. Maksaessani polttoainetta kassalla työskennellyt mies sanoi, että hän voisi vaihtaa vanhat setelit uusiin!
Ei ongelma täysin huoltoaseman kassalla ratkennut, mutta ainakin se pieneni merkittävästi. Ystävät, suosikaa Karasjoen Essoa!
Illalla päädyimme syömään Sápmi Parkin kammiravintolaan.
Ulkona ei ollut erityisen kylmä, ja sisällä avotulen loisteessa tarkeni sitäkin paremmin. Varsinkin, kun tarjoilijatyttö löi koko ajan lisää löylyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti