Likkojen lenkillä

Gargian aamu avautui sateisena. Se vähän harmitti, koska vaikka Orrefossenille ei ole tunturituvalta kuin pari kilometriä, ei sinne sateessa kannattaisi lähteä, ainakaan maisemia kuvaamaan.

Aamupalan aikana taivas kuitenkin alkoi rakoilla, ja niinpä peruimme perumispäätöksemme olla lähtemättä putoukselle. Se olikin hyvä juttu, koska pian aurinko paistoi jo hienosti.

Tunturituvan takaa kohti Hellefjelletiä lähtevä polku ehtii lyhyydestään huolimatta nousta sadan korkeusmetrin verran, mutta on muuten helppo. Reilun puolen tunnin jälkeen olimmekin jo putouksen juurella.

Ehkä parasta Orrefossenissa on se, että sitä voi tähystää monesta suunnasta, koska myös viereisille kukkuloille samoin kuin putouksen päälle pääsee pienellä vaivalla.

Koska loman loppu lähestyi, meidän täytyi kuitenkin alkaa valua kohti etelää. Altan liepeiltä ajaa Kuopioon parissa päivässä, mutta kun lähtö vähän viivästyi, jaoimme matkan kolmen osaan.

Pallaksella ei oltu tänä kesänä vielä käyty, joten päätimme pysähtyä sinne yhdeksi yöksi. Vatikurun sauna tuntui parin epämääräisen norjalaiskokemuksen jälkeen erittäin hyvältä. Jo yksistään se, ettei löylyvettä heitetä roskakorista puurokauhaa käyttäen, nostaa tunnelmaa.

Matkamme viimeiseksi yöksi ajoimme Ouluun. Kävi ilmi, että siellä juostaisiin juuri samana päivänä Likkojen lenkki. Todella hienoa, minäkin osallistun!

Ehdimme Ouluun vasta iltapäiväksi, mutta ei hätää. Vaimo ei tällä kertaa lähtenyt mukaani lenkille, joten ottaisin likat helposti kiinni. Porukassa on mukavampaa!

Vaimo kuitenkin pyysi tuomaan kaupasta jugurtin iltapalaksi. Mikäs siinä, kyllä lenkin varrella aina joku kauppa on. Valkoisella viivalla merkitty reitti ainakin löytyi helposti, koska se meni melkein hotellin vierestä.

Likkoja ei kuitenkaan näkynyt missään. Pikemminkin vastaan juoksi karvaisia miehiä, mikä mietitytti hieman. Viivaa seuraten päädyin silti hienolle rannalle.

Rannalta reitti kaarsi takaisin keskustaan. Päätin hakea jugurtin Stockmannilta, mutta sitä ei enää ollut, joten jouduin hetken juoksemaan jugurtin perässä ympäri kaupunkia.

Viimein löysin K-kaupan, jonne harpoin hikisenä sisään. Kaupassa oli mukavan viileää, mutta maksamisesta ei meinannut tulla mitään, kun seteli ei tahtonut irrota hikisestä kädestäni. Kassatyttökin vähän irvisteli seuratessaan maksutapahtuman etenemistä.

Lopulta kuitenkin sain ostokseni maksettua, ja ryntäsin ulos kaupasta. Ei näytä hyvältä, kun juoksee tavara kädessä kaupasta ulos, mutta enpä tuota sillä hetkellä ajatellut.

Illalla osallistuin vielä retkibloggaajien suurtapahtumaan, joka pidettiin Sokeri-Jussin kievarissa Pikisaaressa. Paikalle oli saapunut myös Tapani Kunnas, jonka maanmainiota blogia itsekin usein lueskelen.

Jos joku päätyy tulostamaan yllä olevan groupiemme, voin suositella esimerkiksi Rajala Pro -nettikaupasta löytyviä laadukkaita kehyksiä!