Hetken asiaa vatvottuamme päätimme ajaa takaisin Hemavaniin. Jo kertaalleen koluttujen teiden ajaminen uudestaan (hitaasti) ei ole mielekästä, mutta reunaehdot huomioiden se vaikutti parhaalta vaihtoehdolta.
Päädyimme jälleen Hemavan Fjellcenteriin, jonka respassa oli nyt uusi tyttö. Hän yritti innokkaasti puhua ja ymmärtää suomea, ja jotta olisimme samalla viivalla, minä vaihdoin yleensä käyttämäni englannin kielen ruotsiksi... Kirjautumisprosessi eteni aika hitaasti, mutta uskoakseni se hyödytti meitä molempia.
Saimme eri huoneen kuin ensimmäisellä kerralla. Huone sijaitsi lähempänä rakennuksen päätyä, ja sen lattia oli oudosti kallellaan ikkunan suuntaan. Jopa siinä määrin, että huoneen ulko-ovelle oli jotenkin raskasta kulkea. No, eivätpä telttapaikatkaan aina ihan tasaisia ole.
Brønnøysundin reikäinen vuori oli lepopäivän ohjelmaksi ihan OK, mutta nyt oli taas aika kiivetä tunturille. Ruotsissahan niitä riittää, ja nimen keksiminen jokaiselle tunturille voikin olla vaikeaa. Tämä selittänee sen, miksi kartasta löytyy tunturi nimeltä Fjällfjällen (1406 moh).
Me kuitenkin hakeuduimme Tärnabyn kylän vieressä kohoavalle Laxfjälletille. Mäki lienee tärnabylaiselle samaa kuin Puijo kuopiolaiselle, mutta 829 metrin lakikorkeus antaa luvan olettaa, että laelta ainakin näkee jotain.
Laxjälletin huipulla on kivi, joka on hauskalla tavalla samantapainen kuin Kuhmosta löytyvä Kärnänkivi, hieman pienempi vain. Tapana kai on työntää pää kiven alle ja ottaa tilanteesta kuva, mutta annoinpa nyt olla.
Paikkakuntina Hemavan ja Tärnaby muistuttavat jotenkin Kilpisjärveä. Maisemat ovat hienot ja rakennuksia paljon, mutta todellinen asukasluku on silti pieni, vain muutamia satoja henkiä.
Laskettelupaikkoinahan H & T ensisijaisesti tunnetaan, mutta muutaman kymmenen kilometrin säteellä on sen verran nähtävää, että kyllä tuolla kesälläkin viihtyy. Osa hotelleista kuitenkin sulkee kesäksi ovensa, joten jäljelle jääneissä voi olla hetkittäin ruuhkaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti