Tasamaata ja valuuttariskejä

Kun Saxnäs Marstuntureineen jäi taakse, matkamme alkoi vääjäämättä kääntyä kohti kotia. Yritin pitää matkasykettä yllä ehdottamalla, että poikkeaisimme vielä yhdeksi vuorokaudeksi Ammarnäsiin, mutta vaimo oli sitä mieltä, että nyt riittää.

Kun tuntureilta on laskeutunut tasamaalle, tuntuu usein siltä, että edessä ei enää ole mitään mielenkiintoista. Tämä ei välttämättä ole totta, koska esimerkiksi Arvidsjaurin ympärillä on useita helposti saavutettavia luonnonpuistoja ja ekopuistoja. Ongelma lähinnä onkin, että jos paikkoja ei ennalta tunne, niistä tulee helposti ajettua ohi.

Tämänkertaisista matkakohteista eniten uutuudenviehätystä sisältyi Marsfjelletin ympäristöön. Saxnäs oli paikkana odotettuakin pienempi - siellä ei ollut edes kauppaa, tosin huoltoasemalla myytiin elintarvikkeita - mutta eipähän sitten ollut ruuhkiakaan. Toisaalta muutaman kymmenen kilometrin säteeltä löytyvät Klimpfjällin ja Kittelfjällin tunturikeskukset, joten talvella läpikulkuliikennettä voi olla jonkun verran.

Tämänkertaisen lomamatkamme etenemiseen vaikuttivat pienimuotoiset valuuttariskit. Olemme vuosikausia matkailleet Ruotsissa ja Norjassa, ja ennen jokaista matkaa euroja on vaihdettu kruunuiksi käteiskassan ylläpitämiseksi.

Reissujen jälkeen kruunuja on aina jäänyt vähän yli, joten kahdenkymmenen vuoden jälkeen matkakassa on hyvinkin riittävä, mutta sitten Ruotsi päättääkin uudistaa setelinsä, ja kassa uhkaa muuttua arvottomaksi.

Mikä siis neuvoksi? Vanhat setelit voisi ehkä vaihtaa pankissa uusiin, mutta lopulta päätimme hankkiutua niistä eroon maksamalla kaikki matkaan liittyvät kulut käteisellä - sikäli kuin se on mahdollista.

Pääsääntöisesti ajatus oli toimiva, mutta aivan ongelmitta ei selvitty. Esimerkiksi Ruotsin hiihtokeskuksissa käteisellä ei aina voinut maksaa polttoainetta, ei edes miehitetyillä asemilla. Kerran jouduinkin vinguttamaan korttia, mutta useimmiten yritimme vain sinnitellä seuraavalle asemalle.

Myös hotellivarausten tekeminen ilman luottokorttia ei aina ollut mahdollista. Toisaalta ilman varausta ei oikein viitsi ajaa 100 kilometriä pitkän pistotien päähän.

Norjassa myös yöpymisiin liittyvät käteismaksukäytännöt herättivät hämmennystä. Yleensähän homma menee niin, että maksaessasi tuotteen tai palvelun saat kuitin todisteeksi siitä, että maksu on suoritettu.

Sandnesssjøenin Scandicissa asiat kuitenkin etenivät toisin. Maksoin yöpymisen käteisellä saapuessamme hotelliin. Hetkeä myöhemmin huomasin, että en ollut saanut maksusta kuittia, joten menin pyytämään sellaista. Minulle sanottiin, että saan kuitin sitten, kun seuraavana päivänä kirjaudumme ulos hotellista... Mutta juuri silloinhan haluaisin mahdollisesti todistaa, että olen jo suorittanut maksun edellisenä iltana!

Kotimaan lähestyessä osa kruunuista oli edelleen käyttämättä. Hätäpäissämme majoituimme viimeiseksi yöksi Haaparannan kaupunginhotelliin, vaikka se ei kristallikruunuineen ja punaisine mattoineen ihan edustanut meidän tyyliämme. Tosin olen kyllä joskus kuivatellut siellä telttaakin.

Näin ulkomaalaisen näkökulmasta katsottuna Ruotsin seteliuudistukseen liittyvä siirtymäaika voisi siis olla pidempikin kuin yhdeksän kuukautta. Nythän tilanne on se, että tänä kesänä Ruotsista saadut setelit eivät välttämättä kelpaa maksuvälineinä ensi kesänä.