Ritsemin tieltä poistuttuamme matkamme jatkui kohti Mudduksen kansallispuistoa. Muddus on Sarekin, Padjelannan ja Stora Sjöfalletin ohella yksi Ruotsin maailmanperintökohteista.
"Maailmanperintökohde" on minusta vähän outo sana. Siis kuka sen kohteen perii? Ja minkä jälkeen? Ei kuulosta hyvältä!
Oli miten oli, Mudduksesta löytyy komea vesiputous, Muddusfallet. Hieman ennen sitä on toinenkin putous, Askasfallet, joka on hiukan pienempi.
Valittavana on kaksi polkuvaihtoehtoa, jotka eroavat siellä täällä toisistaan. "Lättäre stig" -kyltein viitoitettu polku on tosiaan helpompi, mutta ei tarjoa juurikaan nähtävää. Toinen menee lähempänä Muddusjokea, ja kulkee parin kivan maisemapaikan kautta.
Putouksen lähellä on näköala- ja nuotiopaikka pöytineen. Meillä oli eväänä mutakakkuja, koska ne jotenkin rimmasivat yhteen Muddus-sanan kanssa.
Putoukselle vievän polun maasto on samantapaista kuin Kuusamossa, ja varsinkin joen vieressä etenevä osuus toi mieleen Kanjonin Kierroksen. Toisaalta puolet kansallispuiston alueesta on suota, mikä ei tältä reitiltä erottunut.
Polun poikki lorisi siellä täällä pieniä puroja. Jostain syystä osa puroista oli kummallisen sameita. Jotain muddustako niissäkin on?
Hyttysistä ei tällä retkellä ollut suurta haittaa, mutta yksinomaan putouksen vuoksi tehtävä matka tuntui silti aavistuksen pitkältä. Toki puistosta löytyisi muutakin nähtävää, kuten esimerkiksi vuonna 2006 roihunneen metsäpalon jäljet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti