Kartalta katsoen näytti siltä, että Tärnaby on suurempi paikka kuin Hemavan. Tunturihotelli oli kuitenkin täynnä, joten jatkoimme parinkymmenen kilometrin päässä olevaan Hemavaniin. Se olikin huomattavasti eloisampi keskus, ja Hemavan Fjellcenteristä saimme huoneenkin STF-hintaan.
Uudessa paikassa menee aina hetki selvitellessä, että mitähän jännää lähistöltä mahtaisi löytyä. Meitä alkoi kiinnostaa Rönäsin lähellä oleva jokisuisto.
Alue on tunnettu monipuolisesta kasvillisuudestaan, mutta suistossa menevän polun lähellä pitäisi olla myös vanha saamelaishauta, jossa edelleen on lappalaisnaisen jäännökset, arkussa. Niinpä ajelimme Rönäsiin ja lähdimme kulkemaan joen vartta ylös.
Suistoa pitkin laskeva vesi oli syönyt kallioon hauskoja uurteita.
Joitakin hiidenkirnuja voisi käyttää vaikka kylpytynnyreinä. Ainakin niitä, joiden vettä aurinko pääsee lämmittämään.
Saamelaisnaisen jäänteitä emme kuitenkaan nähneet. Polku tuntui nousevan ylemmäksi, joten seurasimme sitä kohti Rödingsfjälletiä. Ehkä arkku olisikin tunturissa?
Vaikka Hemavan ei ole kovin etelässä, tunturimaasto vaikutti vehreältä. Alueella kasvaa myös harvinaisia orkideoita.
Kierrellessämme tunturissa tapasimme tytön, joka oli kiinnostunut paikallisesta kasvillisuudesta. Hän oli juuri löytänyt erikoisen orkidean ja kysyi meiltä, etsimmekö mekin tunturista kukkia. Ehei, me etsimme ruumisarkkua! Asia oli tytölle vieras.
Arkku jäi lopulta löytymättä, mutta päivä tunturissa oli silti hyvä. Oli aika siirtyä rajan taakse, Norjaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti