Mielessä pyörivät sellaiset paikannimet kuten Ritsem, Muddus, Hemavan ja Helags, mutta mitään pakkopullaa reitistä ei ollut tarkoitus leipoa. Edellisenä kesänäkin päädyttiin Tromssaan, vaikka karttaa aluksi rapsutettiin Hardangerviddan kohdalta.
Ruotsiin päästäksemme suuntasimme ensin kohti Haaparantaa. Tällä kertaa poistumme Kuopiosta vähän vieraampaa reittiä, Viitasaaren kautta, käydäksemme katsomassa Karoliinan portaita.
Kalliojyrkänteeseen syntynyt kulkureitti on nimetty jonkun kansanparantajan mukaan. Velho kai tykkäsi rampata hankalan näköistä rinnettä edestakaisin, mutta me tyydyimme katselemaan kallioita alaviistosta.
Kemissä vietetyn yön jälkeen matka jatkui Torniojoen länsirantaa seuraten kohti Yli-Torniota. Ajovoittoisen päivän varsinainen kohde oli Luppioberget, mutta pysähdyimme myös Kukkolaforsenilla, kun aurinko puski esiin pilvien lomasta.
Aurinko tulikin tarpeeseen, koska Cumuluksen parkkipaikalla joku oli taas kolhinut Subarun takaovea. Vaikka P-paikalla on tilaa kuin jalkapallokentällä, oma kosla on pakko ajaa aivan toisen auton viereen, jotta ovet varmasti yltävät sen kylkeen, niinkö?
Luppioberget oli kauniina päivänä parhaimmillaan, ja kesäsesonkina kahvilakin palveli matkaajia.
Yli-Torniosta tiemme kääntyi kohti Ruotsin sisämaata ja Jällivaaraa. Matkalla keskustelimme parin vuoden takaisesta uutisesta, jossa kerrottiin Ruotsiin syntyneistä no-go -alueista. Sellaisia kuulemma on jo viitisenkymmentä, mikä herätti hämmennystä. Vieläkö tuonne uskaltaa ajaa?
Olemme joskus yöpyneet Jällivaaran rautatieaseman vieressä olevassa Grand Hotel Laplandissa, mutta nyt sen paikalle oli ilmestynyt Quality Hotel Lapland.
Uusi hotelli oli sen verran pramean näköinen, että jatkoimme hiukan sivummassa olevaan Scandiciin. Siellä oli hyvä pakata reput ja suunnitella seuraavaa päivää.
Alkoi näyttää siltä, että yön jälkeen matkamme jatkuisi kohti Ritsemiä. Lähipäivien sääennuste vaikutti mukavalta, eikä Ritsem käsittääksemme ollut no-go -alueiden listalla, ainakaan vielä.
Minäkin kävin joitakin vuosia sitten Karoliinan portaiden juurella. Vähän yritin noustakin, mutta ei ollut minusta kiipeilijäksi.
VastaaPoistaMikä on tietyötilanne Pohjois-Ruotsissa? Viime kesänä siellä oli melkoiset myllerrykset.
Joo, eipä tuo Karoliinan tamppaama rinne näyttänyt helpolta kivuta. Eikä sitä varsinaisesti suositeltukaan; kaipa sieltä voi tulla kiviä yms. rojua niskaan.
PoistaTietöiden kanssa ei nyt ole ollut ongelmia ainakaan Jällivaarasta Sorselen suuntaan mennessä. Viime kesä olikin hankala Kiirunan suunnalla, mutta voisi tietysti ajatella, että sielläkin hommat olisi jo nyt saatu valmiiksi.
Paitsi että Porjuksen ja Liggan paikkeilla taisi olla n. 20 km tietyöpätkä... Soratietä siis, mutta vastaantulevien kaistaa ajaen oli helppo edetä. Ruotsissahan oikealle siirryttiin vasta 60-luvulla, joten ehkä tiukan paikan tullen voi vielä vedota tietämättömyyteen. ☺
Poista