Kääntöpaikka

UT.no-sivusto on tullut menneen viikon aikana tutuksi. Norjalaisen palvelun karttatoiminto muistuttaa toimintojensa puolesta Metsähallituksen Retkikarttaa, joten niitä onkin mielenkiintoista verrata. UT.no toimii kännykässä nopeasti - ainakin näytönpäivityksen osalta - mutta hankaluuksiakin on ollut.

Eilen lähdimme jälleen tarkastamaan yhtä UT.no:sta poimittua reittiä. Kyseessä oli Nyvollin kylän liepeiltä lähtevä polku, joka nousee Ternvassfjelletin vieressä oleville harjanteille.

Polun alkukohta löytyi annettuja ohjeita seuraten melko helposti. Tämän jälkeen kuitenkin törmäsimme yhteen eroavaisuuteen Retkikartan ja UT.no:n välillä.

Retkikartan reitit ovat Metsähallituksen ylläpitämiä. Jos reitti näkyy kartassa, voi olla varma, että niin polun lähtöpaikka kuin itse polkukin ovat selvästi merkittyjä. Tämä on hyvä juttu silloin, kun käytettävissä ei ole alueen karttaa.

UT.no-sivuston yläreunassa on Den Norske Turistforeningin logo, mutta kyseessä ei silti ole DNT:n hallinnoima sivu. Niinpä kuka tahansa voi lisätä sivustolle oman reittiehdotuksensa, mikä johtaa suureen laatuvaihteluun palvelun tarjoamien reittien välillä.

Parhaimmillaan lähtöpaikalla on hyvät opasteet, ja polku on merkitty DNT-tyyliin joko punaisilla T-kirjaimilla tai muilla vastaavilla merkinnöillä.

Huonoimmillaan taas lähtöpaikka ei erotu ympäristöstään mitenkään, eikä maastossakaan näy mitään poluksi kutsuttavaa, reittimerkinnöistä nyt puhumattakaan. Tämä on vähän tympeää, koska vieraaseen maastoon ei ole kiva lähteä ilman karttaa, mutta toisaalta sellaista ei viitsisi erikseen hankkia jokaista retkeä varten.

Nyvollin reittiä voisi tässä suhteessa luonnehtia perushankalaksi. Lähtöpaikka löytyi kyllä nopeasti, mutta itse reittiä ei oltu merkitty mitenkään.

Maastossa UT.no-sivustosta ei ollut kartattomalle turistille paljon apua. Jossain paikoissa kännykkäverkkoa ei ollut lainkaan, ja 2G-alueella kartta latautui tuskallisen hitaasti. Sivuston paikannustoimintokaan ei aina toiminut, vaikka Google Maps löysi sijainnin nopeasti.

Koska sää oli hyvä, eikä eksymisen riskiä kourumaisessa laaksossa ollut, lompsimme maastossa sen mukaan, miten muistelimme reitin menevän. Siellä täällä näkyi lyhyitä polunpätkiä, mikä helpotti etenemistä. Ja koska maisemat olivat hienot, ei reitillä niin ollut väliäkään.

Nyvollin jälkeen jatkoimme autolla pohjoiseen. Ajattelimme ajaa Hammerfestiin yöksi, mutta majoituksen kanssa oli ongelmia, joten kurvasimme lopulta Lakselvin kautta Karasjoelle.

Matkalla poikkesimme Porsangervuonon rannalla olevalla Trollholmsundilla. Paikka on tunnettu peikoistaan, jotka epäonnisesti altistuivat auringonvalolle, ja kivettyivät siten vuonon rannalle.

Muitakin teorioita dolomiittipatsaiden synnylle lienee olemassa, mutta joltain eroottis-romanttiselta aikakaudelta muodostelmat selvästikin ovat peräisin.

Karasjoella meitä odotti pieni yllätys. Olemme aiemmin yöpyneet Karasjoen Rica-hotellissa, joten päätimme nyt kokeilla jotain toista majoituslaitosta, ja päädyimme varaamaan huoneen Scandicista.

Perille päästyämme kävi kuitenkin ilmi, että Karasjoen Rica on nykyisin Scandic. Vaan samapa tuo, koska yrityskaupan myötä hotellin yleisilmekin on hiukan kohentunut.