Tuntureita taustapeilissä

Taakse jääneestä kesälomareissusta muodostui tällä kertaa Norjan loma; tosin vähän erilainen, kuin alunperin kaavailtiin. Tarkoitus oli hivuttautua Sylanille tai Hardangerviddalle asti, mutta Sulitjelmasta ja Ritsemistäkin puhuttiin.

Suunnitelma kuitenkin muuttui matkan aikana, koska ajatus kyhjöttää päiväkausia sateisessa tunturissa ei kiehtonut. Niinpä käännyimme Luoteis-Norjaan, jossa olikin enimmäkseen poutaista, ja sekaan mahtui pari umpiaurinkoista päivääkin. Sadetakkeja ei tarvittu kuin yhden kerran.

Norjassa on tullut käytyä aiemminkin, mutta tällä kertaa matkanteko tuntui mukavan jouhealta. Ehkä tämä johtui siitä, että nettiä hyödynnettiin nyt enemmän kuin aiemmin.

Netin käyttöä helpotti se, että kännykässä ollut Soneran liittymä toimii ilman lisämaksuja myös muissa Pohjoismaissa. Ja jos puhelimen nettiyhteyden jakaa, läppäriäkin voi käyttää missä vaan ilman pelkoa ylimääräisistä kustannuksista.

Eniten tästä oli hyötyä retkireittejä, majoitusta ja lautta-aikatauluja etsittäessä. Käytimme melko paljon Scandic-ketjun hotellipalveluita, mikä suurelta osin johtui ketjun kesätarjouksesta (nettivarauksista -20 %).

Suomessa Scandic-hotellit ovat jääneet etäisiksi sen jälkeen, kun ketju luopui Suomussalmen ja Luoston hotelleistaan. Miksi ne myivät pois kaksi parasta paikkaansa? Yöpyykö kukaan koskaan muissa Scandiceissa? Onko niitä edes muualla Suomessa?

Norjassa Scandicit joka tapauksessa olivat viihtyisiä. Vain Altassa homma vähän tökki, kun aamupalalle ilmestyi samaan aikaan paljon väkeä. Jostain syystä ruokailijat haluttiin ahtaa samaan pieneen halliin, vaikka köysin erotettuun tilaankin olisi mahtunut. VIP-korttiko olisi tarvittu?

Hyvistä retkikohteista ei Norjassa ole pulaa. Toisaalta reitit ovat korkeuseroista johtuen aika työläitä, mikä korostuu varsinkin rannikolla.

Sisämaan reitit saattavat nousta korkeille tuntureille, mutta polkujen lähtötasokin on usein ylempänä. Rannikolla monet polut alkavat merenpinnan tasosta, joten jos edessä on 500 metriä korkea huippu, kiivettävänä todella on 500 korkeusmetriä.

Norjan puolella retkeillessämme pohdimme myös, miksi hyttyset puuttuvat kokonaan. Meren läheisyydestäkö se johtuu? Ei asiasta ainakaan tuulta voi kiittää, koska paikoin oli hyvinkin tyyntä. Sisämaassahan hyttysiä oli kuten Suomessakin.

Norjalaisten tupien avainkäytäntö taitaa olla kiristymään päin, koska jotkut aiemmin avoimet tuvat ovat nykyään lukittuja. Avaimen tietysti saa helposti, mutta pelkkää päivävierailua ajatellen se tuntuu vähän turhalta.

Tupien kautta kulkee paljon porukkaa, ja monella välkkyy mielessä vain ajatus hyödyntää tuvan käymälää. Ilman avainta tämäkään ei välttämättä onnistu, mikä johtaa lieveilmiöihin. Voisi ehkä ajatella, että edes vessat kannattaisi pitää auki.

Selässä melkein kaikilla retkillä oli Osprey Exos 34. Olen kehunut kyseistä reppua aiemminkin, ja teen sen taas. Exos on paitsi kevyt myös hyvin käytännöllinen muun muassa suurten sivutaskujensa vuoksi.

Lisäksi rungon tukirakenteen ansiosta reppu on aina hyvä kantaa riippumatta siitä, onko se täynnä vai puolityhjä. Exosin 34-litrainen malli on silti päiväretkeilyyn melko suuri, ja usein pienempikin riittäisi, mutta sellaista ei taida olla olemassa.

Yritin alkumatkasta raahata mukanani myös Osprey Talonin 33-litraista versiota, mutta tuskastuin siihen jo muutaman kilometrin jälkeen. Kevythän sekin on, mutta herraisä mikä luttero on kyseessä. Ehkä Talonia ei olekaan tarkoitettu kesäretkeilyyn, koska se on aivan kamala niin tyhjänä kuin täyteen pakattunakin.

Mutta mikä oli matkan hienoin paikka? Ehdottomasti Jaipaljukka! Tosin jos norjalaisetkin kohteet lasketaan, niin sitten ehkä Brosmetind.

Linkki videoon