Øya øya

Joskus on vaikeaa keksiä blogitekstille otsikko, mutta onneksi retkikohteiden löytäminen on helpompaa. Lauantaina valitsimme kohteeksemme Kvaløyan saaren, joka on suurempi kuin karttaa vilkaisten saattaisi äkkiseltään luulla. Niinpä lähdimme heti aamulla ajamaan kohti Rekvikiä, jonka vierestä nousevaa Brosmetindiä päätimme tavoitella.

Brosmetind on parkkipaikalta katsoen hiukan vaatimattoman näköinen, mutta ulkonäkö pettää.

P-paikka sijaitsee 250 metrin korkeudessa, josta kuitenkin on vielä toinen mokoma kiivettävänä tunturin harjanteelle. Tämän jälkeen edessä on liki preikestolenimaista pudotusta, tosin onneksi vain puolen kilometrin verran.

Karusta ulkolaidasta huolimatta Brosmetind soveltuu myös heikkopäisille, koska rinnettä voi kivuta sisämaan puolella, eikä aivan reunalle ole pakko mennä lainkaan.

Brosmetindiltä jatkoimme päivämatkaamme kohti Sommarøyn ja Hillesøyan saaria. Ne ovat hiekkarannoistaan tunnettuja, turistien suosimia pieniä saaria, mutta jälkimmäiseltä löytyy myös parisataametrinen näköalatöppäre.

Itse kuitenkin kytkimme rantavaihteen päälle ja kävelimme vain ympäri Sommarøyaa ja sen rantoja. Veden alla oleva vaalea hiekka saa meren näyttämään hienolta.

Takaisin Tromssaan ajelimme Kvaløyan etelärantaa pitkin. Matkan varrelle osui muutaman tuhannen vuoden ikäisiä kalliomaalauksia, joita sittemmin on entisöity, jotta ne erottuisivat paremmin.

Eläinhahmoja ei tosin siltikään ollut helppo tunnistaa. Mikä esimerkiksi mahtaa olla tämä lehmänvartaloinen eläin, jolla on kaniinin pää?

Ja mitä ihmettä tämä pupu on napannut saaliikseen? Onko sillä oikeasti syöksyhampaat?

Saadaksemme øyaympyrän täyteen poikkesimme vielä päivän päätteeksi Tromssan kupeessa olevalla Håkøyan saarella. Kahvia hörppiessä oli hauska seurata, kun lentokoneet lähestyivät Tromsøyan saarella olevaa lentokenttää.