Huimaa

Sortlandin jälkeen kesälomamatkamme jatkosuunnitelma vaati hieman työstämistä. Matkaan liittyvä suurajatuksemme oli valua hiljakseen kohti Keski-Norjaa, mikä olisi vienyt meitä kohti Lofoottien lounaiskärkeä, mutta viimeisimmät sääennusteet eivät tukeneet tätä.

Pientä hämmennystä aiheutti myös se, ettemme olleet täysin varmoja, olimmeko edes vielä Lofooteilla. Olen itse mieltänyt Lofooteiksi suurin piirtein kaiken, mitä Harstadista lounaaseen löytyy.

Kartassa kuitenkin "Lofoten" lukee vasta aívan saariryhmän kärjessä. Hieman pohjoisempana on "Vesterålen", ja me olemme siellä. Olisipa tyhmää matkustaa Lofooteille, ja tajuta kotona, että eipä sitten tullutkaan käytyä Lofooteilla.

Oli miten oli, päädyimme lopulta ajamaan Myreen. Norjalaisten erinomaiselta ulkoilusivustolta löytyi useitakin mielenkiintoisia reittiehdotuksia, joista poimimme tehtävälistalle Myren pohjoispuolelta löytyvän polun.

Norjassa helpoiltakin vaikuttavat reitit voivat korkeuserojen vuoksi aiheuttaa irvistelyä. Tällä kertaa vastoinkäymiset kuitenkin olivat sisäsyntyisiä. Vaimo nimittäin potee pientä korkeanpaikankammoa, joka tänään nosti päätään Salen-tunturin rinteellä.

Huipulle nouseva polku oli ylempänä vähän kelju (tai "ilmava", kuten sanonta kuuluu), mutta asteikolla vihreä-sininen-punainen-musta se oli luokiteltu vasta siniseksi reitiksi. Itseäni maisemat eivät vaivanneet, mutta vaimon oireillessa päätimme syödä eväät jo alempana rinteessä, ja palasimme sitten takaisin autolle.

Olisihan se tietysti ollut ikävää, jos vaimo olisi pyörtynyt rinteessä, vierinyt alas ja vienyt kamerankin mennessään. Turvallisuus ennen kaikkea! Mutta ei tässä mitään Himalajan matkoihin liittyviä tarjouksia tarvinne väijyä.

Hieman lyhyeksi jääneen retken johdosta meillä oli illalla luppoaikaa. Normaalioloissa olisimme ehkä lähteneet ulos syömään, mutta koska norjalaiset majoitusratkaisut ovat aika tyyriitä, tasapainoitimme lomabudjettiamme syömällä 0,33 €:n pikanuudeliannokset.

Toivottavasti huomenna vielä on aurinkoinen päivä. Olin ennalta etsinyt kartasta pari kivaa polkuakin, jotka kuitenkin on luokiteltu punaisiksi reiteiksi. Jos ne osoittautuvat hankaliksi, täytynee keksiä jotain muuta.

Hyttysistä Norjassa ei ole ollut vaivaa, mutta sen sijaan täällä on jonkinlainen kärpäsongelma. Sortlandissa ajattelimme, että asia johtuu lampaista, mutta kyllä kärpäsiä riitti tänäänkin, vaikka lampaita ei Salenin rinteillä näkynyt.