Aijaijai

Sanovat, että on ollut huono kesä. Minulle kuitenkin +15 ... +20 C lämpötilat riittävät oikein hyvin. Tai ehkä yksittäiset hellepäivät ovat kivoja, mutta eihän sellaisia toistuvasti jaksa.

Aurinko silti tuntuu hyvältä. Kun kesäloman toinen erä alkoi, lähdimmekin vaistonvaraisesti ajamaan siihen suuntaan, missä aurinkoa näyttäisi olevan tarjolla. Tällä kertaa se tarkoitti Norjaa ja Lofootteja.

Alkumatkasta poikkesimme Kajaanin varuskunnassa tapaamassa perheemme sotilasjäsentä, emmekä siten ehtineet ensimmäisenä päivänä kuin Rovaniemelle.

Hommassa oli vähän toistamisen makua, kun jatkoimme seuraavana aamuna matkaamme Miekojärven ohi kohti Pelloa, jossa ajattelimme täydentää ruokavarantojamme ennen kuin siirtyisimme Ruotsin puolelle.

Hieman ennen Pelloa 83-tien varresta löytyy Jaipaljukan luontopolku. Se ei ole kovin pitkä, mutta koska meillä oli ylimääräistä aikaa ennen kuin Pellon kaupat avaisivat ovensa, päätimme kiivetä paljukalle.

Luontopolun opasteet olivat runsaat, ja vaaran päältä avautuvat maisematkin miellyttivät silmää, vaikka Miekojärvelle avautuvaa panoraamaa ei ollutkaan tarjolla. Reitin lopussa oli vielä puupuisto, jossa esiteltiin erilaisia puulajeja. Samalla tosin polku muuttui paikoin viidakoksi.

Kauppareissun jälkeen suuntasimme rajan yli kohti Pajalaa, Vittangia ja Kiirunaa. Alkuperäinen ajatuksemme oli ehtiä yöksi jonnekin Abiskon tienoville, mutta matkalla olleet tietyöt hidastivat etenemistä niin, että jäimme lopulta yöksi Kiirunaan.

Vuodesta toiseen tulee ihmeteltyä ruotsalaista tapaa kunnostaa teitä. Kun remontti alkaa, tie räjäytetään ensin tuhannen päreiksi, ja sitten paikalle tuodaan sepeliä, jonka karkeus on hautakiven luokkaa.

Ei puhettakaan, että homma hoidettaisiin kaista kerrallaan, lyhyissä pätkissä ja/tai kiertoteitä hyödyntäen. Koko tie murhataan yhdellä iskulla, mikä voi tietää kahdenkymmenen kilometrin sorapeltoa ja 30 km/h nopeusrajoitusta.

Kun auton takapuskuria vielä nuolee maansiirtokone tuhannen tuuman renkaineen, on ajaminen hetkittäin vähän epämiellyttävää. Tosin kai baanasta kaiken tämän jälkeen tulee hyvä.

Yöpaikan valinta Kiirunassa osoittautui monimutkaiseksi tehtäväksi, mutta ajettuamme muutaman kierroksen rinkiä Kebne-, Scandic- ja Arctic Eden -hotellien ympärillä päädyimme lopulta Edeniin. Kyseessä on entinen koulu, joka on sittemmin valjastettu majoituskäyttöön. Hotellin ulkoasu on vähän karu, mutta huoneet silti uudenaikaiset ja viihtyisät.

Huomenna jatkamme kohti Lofootteja, jossa toivomme aurinkoisten kelien jatkuvan ainakin parin päivän ajan.