Pallakselle on kuitenkin helppo tulla. Majoituksen taso ei ehkä täytä kaikkia länsimaisia standardeja, mutta harva kai Lappiin hotellihuoneen perässä tuleekaan. Baarikaappikin on melko pieni ja soveltuu lähinnä juustojen säilytykseen.
Kolleneiden tuottama alkujärkytys oli ennallaan, mutta kun rinteen jyrkimmän osan sai könyttyä, meno muuttui ihan miellyttäväksi. Hanki kantoi koko ajan hyvin, ja loivempaa rinnettä oli mukava luistella ylös. Karvatkin olivat varalta taskussa, mutta niiden käyttökynnys ei tällä kertaa ylittynyt.
Kerojen välisessä satulassa meinasin tosin nuukahtaa, kun kaikkialla näkyvä valkoinen lumi sotki tasapainon. Välillä piti ihan tarkoituksella katsella taakseen, jotta horisontti palasi mieleen.
Palkaskerolta on aika mukavat maisemat. Lähimmät kukkulat kuten Sammaltunturi ja Keimiötunturi tietysti näkyvät, mutta myös Olos, Ylläs ja Levi erottuvat selvästi.
Alas tullessa mieleen palautui myös se, miksi aikoinaan ostin teräskanttiset Kollenit. Hiihtelin joskus tunturin yli Nammalakurusta Pallakselle tavallisilla pertsasuksilla, mikä ei jäisten hankien aikaan ollut erityisen hehkeää. Laskutekniikassa tosin lienee ollut puutteitakin.
Hiihtämästä palattuani kävin vielä voitelemassa Yokot. Hotelli Pallaksen suksitila oli aika sotkuinen, koska monet muutkin olivat tuunanneet siellä välineitään. Eikö tapana ole, että huoltopiste siistitään omien toimien jälkeen? Suksipöydän kanssa oli muutenkin vaikeaa, koska sellaisia ei liene suunniteltu Yokon hobittimallistoa ajatellen.
Huomenna ehkä otan repun selkään ja hiihtelen jonnekin Nammalakurun suuntaan. Uudet Yokot odottavat koeajoaan, mutta edessä on pakkasyö, mikä puoltaisi Kolleneiden valintaa. Vaikeita asioita. Päätyyköhän sitä lehteen, jos jaloissa on eriparin sukset?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti