Epätoivoisia tekoja

Loma on ohi ja apatiaa pukkaa. Hiihtäminen olisi maistunut vielä, mutta ainakin Kuopiossa hanget hupenevat vauhdilla. Puijolla voisi vielä sutia lyhyttä lenkkiä, mutta todennäköisesti siellä on paljon muitakin epätoivoisia.

Kun toissapäivänä ajelimme kotiin Oulun ja Iisalmen kautta, 88-tien varrella oli todella houkuttelevan näköisiä hankia. Pakkasyön jälkeen niillä voisi olla hyvä mennä. Löytyisiköhän lähempää Kuopiota samanlaisia? Tarinan kentän kesäkunnostus on jo alkanut, joten sinne ei enää pääse.

Sääennusteen povatessa vähän kylmempää yötä päätin tutkia asiaa. Retkikartta.fi:stä näkyy, että Siilinjärven länsipuolella on paljon suo- ja peltoalueita. Eiköhän sieltä joku varjoisampi kohta löydy! Siispä sukset autoon ja menoksi.

Ajelin ensin moottoritietä Siilinjärvelle ja sieltä edelleen 77-tielle kohti Maaninkaa. Kinnulanlahdesta käännyin pienemmälle 5571-tielle, jonka varrella näytti kartan mukaan olevan runsaasti potentiaalisia hiihtopeltoja.

Ja kyllähän hiihtokelpoista aukeaa löytyikin. Suuremmat pellot tosin olivat jo paikoin mullalla, mutta pienempien plänttien tilanne oli parempi. Tässä vaiheessa kuitenkin törmäsin ongelmaan, jota en ollut aiemmin ajatellut: lähes poikkeuksetta pellot olivat maatilojen kupeessa tai niiden ympärillä.

Toki toisen mailla voi jokamiehenoikeuden suomin vapauksin kävellä ja hiihtää, mutta pihapiiriin ei sovi mennä. Ja vaikka lääniä olisi enemmänkin, tuntuisi oudolta sutia pellon reunassa, kun piltit tuijottavat nenä kiinni ikkunassa ("Äiti, äiti, joku hiihtää meidän pellolla!").

Ajaessani eteenpäin hylkäsin hiihtoaikeet pelto kerrallaan. Ehdinkin jo pettyneenä kääntyä takaisin Kuopion suuntaan, kun huomasin puiden välistä aika kivan näköisen suon. Suon laidalla tuskin asuu ketään? Koukkasin samantien metsäautotielle, joka näytti menevän suolle päin.

Metsäautotie rapisi mukavasti renkaiden alla. Kukaan ei ollut ajanut sitä aikoihin, ja tielle satanut märkä lumi oli jäätynyt erinomaisen tasaiseksi kerrokseksi. Suo unohtuikin nopeasti mielestä, kun pysäköin Passatin tiellä olevalle levikkeelle, ja kiskoin sukset jalkaani.

Eipä ollut aiemmin tullut mieleeni, että tielläkin voisi olla hyvä hiihtää. Käytännössä baana kuitenkin oli parempi kuin keskivertopelto, joka usein on aika muhkurainen. Vaikka olin liikkeellä Yokoilla ja combimonoilla, oli vaivatonta ylläpitää 10 - 20 km/h nopeutta, koska keli oli luistava ja alusta tasainen.

Joku toinenkin oli huomannut, että metsäautotiellä on hyvä kulkea. Ensin vähän hätkähdin tien ylittäviä lähes hiihtomonon kokoisia tassunjälkiä, koska luulin niitä karhun jättämiksi. Jälkianalyysin perusteella vaikuttaa kuitenkin siltä, että tiellä on liikkunut susi. Iso susi, mahdollisesti ihmissusi.