Kiihkein hiihtokausi on jo takana, mutta hiihtämiseen liittyvät asiat pyörivät yhä mielessä. Haluaisikohan vaimokin samanlaiset mini-Yokot, jotka itselläni on?
Omat sukseni soveltuisivat oikeastaan paremmin vaimolle, koska ne ovat minulle hieman liian löysät. Pitäisiköhän suosiolla antaa ne vaimon käyttöön, ja etsiä itselle pykälää jäykempi suksipari?
Asia nytkähti eteenpäin, kun vaimo eräänä aamuna laahusti aamiaispöytään vähän huonosti nukkuneen oloisena ja toi eteeni käsin kirjoitetun lapun. Siinä lapussa luki näin:
"Nainen, herää!
Kirjoita ylös tämä, mitä minä sinulle sanon, ja puhu siitä miehesi kanssa.
Minä tiedän sinun tekosi ja kärsivällisyytesi. Olen nähnyt, kuinka sinä räkä poskella luistelet Isometsän nousua samalla, kun miehesi kännykkää räpläten hiihtelee vieressä. Totisesti minä sanon sinulle: sinun vaivannäkösi ei ole ollut turhaa!
Sinä olet saava uudet sukset. Tasamaalla ne ovat kevyet kuin kyyhkysen henkäys, ja ylämäessä niiden pohjaan kasvaa karvaa, joka kiidättää sinut tunturin laelle!
Tässä on viisaus. Jolla ymmärrys on, se päätelköön suksen merkin; sillä siinä on neljä kirjainta. Mutta ne karvat tulevat Madshusilta."
Jaahas... Puhuttiinko unessa hybridimonoista ja sen sellaisista? Tai no sama se, taidan tietää, mistä on kyse.
Ja niin minä kävin hakemassa Forte-Sportista vielä yhdet mini-Yokot. Varovaisestikin arvioiden Yokojen määrä perheessämme on tällä erää riittävä. Nyt vaan odotellaan lunta ja pakkasia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti