Kiirastorstain kuviot

Kiirastorstain ohjelmamme alkoi minibussikyydillä Pallakselle, josta ajattelimme leppoisasti hiihdellä takaisin Jerikselle. Auto tulikin ihan täyteen, koska monet Hotelli Jeriksen saksalaisvieraistakin olivat päätyneet samantapaiseen ratkaisuun.

Silmäilin kuljetuksen aikana saksalaisten varusteita. Joillakin oli kuviohiotut sukset... Mistähän sellaisia saa? Rahtikontin kokoisen hiontakoneen hankintaa voisi olla vaikea piilotella vaimolta. Toisaalta jos laite maksaa satatuhatta euroa, suksien hiontapalveluitakaan tuskin tuotetaan ilmaiseksi.

Eipä paistanut Pallaksellakaan aurinko, mutta onneksi pahimmat lumipyryt olivat takana. Päätimme koukata Pallaksen kympin kautta Torassiepin ladulle, ja kääntyä sitten Mäntyrovan kämpällä huilattuamme Jeriksen suuntaan.

Ladut olivat muuten hyvässä kunnossa, mutta Mäntyrovasta Jeriselle menevät kymppi oli lanaamatta, ja siten aika luminen. Kyseinen pätkä tuntui myös jotenkin vieraalta, mikä reittiä jälkikäteen tutkien selittyy sillä, että latupohja on viime kevään jälkeen linjattu uudelleen. Muutokseen on varmaankin omat syynsä, mutta vanha versio oli ehkä mukavampi.

Itselläni oli alla uudet Yokot + hybridimonot (tai combimonot, kuten niitä kai useammin kutsutaan), ja ne toimivat nuhruisella ladulla erittäin hyvin. Karvoja ei tänään tarvittu, mutta lyhyellä suksella on mukavampi luistella silloin, kun jalkoja täytyy lumen vuoksi nostella tavallista enemmän.

Itse asiassa mini-Yokot soveltuivat retkihiihtoon niin hyvin, että saatan joutua luopumaan niistä vaimon hyväksi... Se voi tarkoittaa, että minun täytyy vielä kertaalleen kriittisesti tarkastella omaa hiihtovälineistöänikin.