Mallan kainalossa

Tänään oli hiihtopäivä, ehkä talven hienoin. Ne alkavatkin jo olla vähissä, joten jokaiseen täytyy suhtautua tietyllä hartaudella.

Kilpisjärvellä konelatuja ei ole kovin paljoa, lähinnä kolmen valtakunnan rajatolpalle ja Saanan ympäri. Tuntureita toki riittää hiihdettäväksi, mikä varsinkin hankiaisten aikaan onkin parasta hupia.

Itse lähdin aamulla suksimaan kohti rajatolppaa, jossa edellisen kerran kävin muutama vuosi sitten. Menomatka sujui sukkelasti jäätä pitkin, ja vaikka en erityistä kiirettä pitänytkään, olin tolpalla jo reilun tunnin jälkeen.

Minua nopeammin matkan taittoi ruotsalaisporukka, joista yhden repusta kuului melko äänekästä musiikkia... Siellä siis oli jonkinlainen äänentoistolaitteisto. No, ehkä se pitää tunnelmaa yllä, kun kaikki eivät hiihtele napit korvissa.

Paluumatkan päätin tehdä Mallan kautta. Luonnonpuistossa ei ole koneella tehtyä latua, mutta kuten sanottua, hanki kantaa. Nyt teräshangen päälle oli satanut pari senttiä lunta, mikä oli hyvä juttu, koska muuten laskuosuudet olisivat olleet latusuksilla hankalia.

Osa Mallan reitistä kulkee tunturikoivikon läpi. Puiden välissä pujotellessani huomasin, että lyhyt suksi on koivikossa aika kätevä. Joskushan käy niin, että sukset päättävät kiertää puun tai oksan eri puolilta, mikä on epämiellyttävää. Lyhyen suksen kanssa riski on ainakin pienempi.

Mallan talvireittikin kulkee Kitsiputouksen kautta, mutta meinasin vahingossa hiihtää sen ohi. Huomasin sattumalta syvennyksen, jota epäilin joen töyrääksi, ja kyseessä olikin juuri putouksesta valuva joki. Tosin nyt niin joki kuin itse putouskin olivat jäässä, mutta paikka oli silti hieno. Lähemmäksikin olisi päässyt, kuulemma ihan jäätyneen putouksen taakse.

Takaisin kylille palattuani päätin vielä koukata Saanan takaa. Nousu Saanan pohjoispäähän on aika uuvuttava, ja koska luistin painoi jo, kiinnitin suksien pohjaan karvat. Nousua on kilometrikaupalla, ja taisin karvoittaa sukset hiukan liian aikaisin, mutta rinne toisaalta taittuikin sitten helposti.

Huomenna on aika poistua Kilpisjärveltä. En vain tiedä, mihin suuntaan. Jatkaisinko Norjan puolelle ja sieltä edelleen Björklideniin tai Abiskoon? Vai palaisinko Pallakselle, en nimittäin ole koskaan viettänyt vappua Vatikurussa. Hettakin osuisi matkan varrelle. Ylläksellä taas olisi parhaat ladut talven todennäköisesti viimeisiä hiihtoja varten.