Epätietoisuus lomamatkan jatkosta kalvoi mieltä. Eihän sitä lomalla jokaista minuuttia tarvitse etukäteen suunnitella, mutta jonkinlainen käsitys suunnasta olisi hyvä olla.
Aamulla Pallaksella heräsin siihen, kun minua taas puhuteltiin.
- Ismo, herää, sinun täytyy lähteä Kilpisjärvelle!
- Siis mitä, häh, Kilpisjärvelle? Sinne juoppojen norjanlappalaisten keskelle?
- Kyllä vaan. Enkä käyttäisi heistä tuollaista nimitystä. Pohjimmiltaan he ovat vain... No, vähän eksyksissä.
- Mutta Kilpisjärvellehän on luvassa röppöistä säätäkin, minä tarkastin ennusteet juuri eilen. Lunta ja räntää!
- Tämä on ihan järjestettävissä oleva asia.
- No entäs ne pilkkikisat? Kilpisjärvellähän on vappuna joku suuri pilkkitapahtuma, johon odotetaan tuhansia osanottajia. Sanovat, että koko Käsivarrentie on mustanaan asuntovaunuja.
- Sinä ehdit sieltä pois ennen kuin tapahtuma alkaa. Kilpisjärvessä on sitä paitsi vielä metri jäätä. Sellaista on ikävä kairata, moni tulee pettymään.
- Ahaa. Mutta yksi juttu vielä: Kilpisjärvellä on aika paljon moottorikelkkailijoita. Voisiko sille tehdä jotain?
- Hmm... Asiahan on niin, että moottorikelkka on saatanan keksintö. Aion kyllä aikanaan ratkaista ongelman, mutta se hetki ei ole vielä koittanut.
- Tuskin maltan odottaa.
Sitten ääni vaikeni. Itse menin aamupalalle ja tarkistin netistä sääennusteet. Ja toden totta, Kilpisjärven tuorein ennuste parille seuraavalle päivälle näytti todella hyvältä:
Pakkasin tavarat autoon ja suuntasin kohti Muoniota ja sieltä edelleen Kilpisjärvelle. Olin tänään ajatellut pitää lepopäivän, mutta perille päästyäni tein kuitenkin lyhyen hiihtolenkin Salmivaaran ympäri. Aurinko paistoi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti