On mentävä

Viimeinen kesälomajakso painaa päälle kuin raivo härkä. Totta puhuen jatkuva lomailu väsyttää jo hiukan, mutta ehkä muutama paikka on hyvä vielä katsastaa ennen kuin lumi taas peittää maan.

Pohjois-Karjalaan emme silti päätyneet, vaan ajelimme Kajaanin kautta Paltamoon, josta löysimme infokartta.fi:n avustuksella Iso-Melasen ulkoilureitistön. Kyseessä ei ole Metsähallituksen ylläpitämä kohde, joten polkujen, reittimerkintöjen ja reittien varrella olevien rakenteiden tasosta ei ollut tietoa.

Lähdimme liikkeelle Iso-Melasen rannalla olevan leirikeskuksen pihasta kiertääksemme infokarttaan merkityn reitin. Sateiden jälkeen maasto oli aika märkää, ja varsinkin suo-osuuksilla sai kahlata tuon tuosta. Vaelluskengillä kyllä selvisi, mutta kumisaappaatkaan eivät olisi olleet liikaa. Reitin vieressä olevan Kivimäen kautta kulkeva polku oli saattanut olla kuivempi.

Polun varrelta löytyi hyväkuntoinen kota samoin kuin lintutorni, josta pystyi kiikaroimaan Matalansuolla olevia lintuja. Suo tosin vaikutti melko autiolta, mutta tornin läheltä lentoon rymistellyt metso piti mielenkiintoamme yllä.

Melasen jäätyä taakse jatkoimme matkaa kohti Puolangalla sijaitsevaa Saarijärveä. Kyseessä ei ole Suomen ainoa Saarijärvi, mutta ainakin paikka oli nimensä veroinen, koska pienehkö järvi oli onnistunut haalimaan itselleen monta pientä saarta. (Vain paria tuntia myöhemmin tosin jo ihmettelimme Saarivaara-nimisen paikan merkitystä.)

Järven ympäri kiertävä polku eteni enimmäkseen mukavaa hiekkakangasta pitkin. Kosteikoilla olevat pitkospuut olivat hauskasti sammaloituneet ja paikoin jopa veden alla, mutta tämä ei menoa haitannut, kun kengät olivat jo ennestään aika märät.

Saarijärvi lähilampineen lienee ensisijaisesti kalastajien suosima paikka, mutta soveltuu lukuisine nuotiopaikkoineen myös päiväretkikohteeksi. Alue on helposti tavoitettavissa 800-tieltä erkanevaa, hyväkuntoista soratietä pitkin.