Jääkauden jäljillä

Kesälomakausi on jo kääntymässä ehtoopuolelle, mutta pientä lähimatkailua ehtisi vielä harrastaa. Nyt on viikko vapaata, jonka ajattelimme käyttää itäisessä Suomessa pyörien.

Loman alkajaisiksi ajoimme Kontiolahdelle tutustuaksemme Kolvananuuroon, 6-tien itäpuolelta löytyvään rotkolaaksoon. Uuron ympärillä menee reilun viiden kilometrin mittainen ympyräpolku, jota lähestyimme Uuronvaaran puolelta.

Pysäköintipaikan opastaulu kertoo, että reitti on hankalakulkuinen, ja sen kiertämiseen kannattaisi varata 4 - 6 tuntia. Siis viiden kilometrin patikointiin? Millaista viidakkoa siellä oikein on tarjolla?

Olimme ajatelleet käyttää uuron reittiin pari tuntia. Olisiko parempi ajaa polku Subbella, ja pysähtyä vain reitin olennaisimmissa kohdissa? Lopulta kuitenkin lähdimme lompsimaan kohti Koirilammen nuotiopaikkaa.

Ensimmäinen kilometri oli muuten helppo, mutta rotkoon johtava alamäki oli jyrkkä. Nuotiopaikan jälkeen polku muuttui juuri niin hankalaksi, kuin opastaulu oli antanut ymmärtää. Kivikkoa, louhikkoa, juurakoita ja mutaa, hetki sitten ohimenneen sateen kastelemana.

Rotkon pohjalla ei siis ollut hehkeää kulkea. Vaikka rytöä ei ollut kuin kilometrin matkalla, harkitsimme kertaalleen kääntyvämme takaisin. Tiukkaa olisi tehnyt Subbellakin.

Kiersimme kuitenkin lenkin ympäri siinä toivossa, että ylempää rotkon reunalta paikka näyttäisi hienommalta. Vaan eipä toive toteutunut, koska tiheähkö puusto peitti näkyvyyden. Polku sentään oli paluuosuudella helpompaa kulkea.

Reitin varrella oli opastauluja, joissa kerrottiin muun muassa paikan geologisista taustoista. Kallioissa kuulemma on jälkiä 2,5 miljardia vuotta sitten vallinneesta jääkaudesta.

Ehkä 4 - 6 tunnin kiertoaikakin oli ilmoitettu jääkaudella vallitsevat olosuhteet huomioiden. Kyllä polun sulan maan aikaan kiertää 2 - 3 tunnissa, vaikka välillä vähän kahvittelisikin.