Ihmesuo

Jämäsvaaralta poistuttuamme ajelimme Vuokattiin yöksi. Olemme joskus aiemminkin yöpyneet Hotelli Vuokatissa, joten sinne oli helppo tälläkin kertaa mennä.

Hotellin pihapiiriin on sitten viime vierailun noussut erillinen huoneistohotelli samoin kuin "elämyssauna", jota tietysti piti kokeilla. Kyse on kaksikerroksisesta saunarakennuksesta: pukuhuone sekä pesutilat alhaalla, ja löylyhuone yläkerrassa.

"Elämys" tarkoittanee sitä, että löylyhuoneen suurista ikkunoista avautuu mukava näköala vieressä olevalle Jäätiönlahdelle. En tosin tullut tarkistaneeksi, näkyykö ikkunoista myös sisälle saunaan. Tällöinhän kyse voisi olla myös ulkona oleville tarjoiltavasta elämyksestä. No, hieno paikka joka tapauksessa.

Vuokatin jälkeen matkan jatkoa piti taas vähän miettiä. Tunturiin ei nyt taideta päästä, joten valitsimme toiseksi parhaan vaihtoehdon: suo. Lajiaan pääsi tällä kertaa edustamaan Moisiovaaran itäpuolelta löytyvä Tulisuon-Varpusuon alue.

Suolle päästyämme patikoimme Matalaniemen laavulle, jossa kahvittelimme hienon sään vallitessa. Reitti oli aika mukava sekoitus suota ja metsäisiä saarekkeita.

Paitsi kaunista, laavulla oli myös hyvin rauhallista. Isoja teitä ei ole aivan vieressä, eikä suojärvien rannoilla näy mökkejä tai edes veneitä. Paikka on siis hyvin erämainen.

Ollessamme jo poistumassa Tulisuolta autossa tapahtui vähän kummia. Yhtäkkiä auton radio nimittäin meni itsestään päälle ja alkoi soittaa muistikortilla olevaa musiikkia:

I was there when you needed me most
I was there when you wanted me least
I was your father, your son, and your holy ghost and priest

Vielä oudompaa oli se, etten saanut radiota sammumaan. Kun hetkeä myöhemmin pysähdyimme tien varteen tutkimaan karttaa, radio lopulta hiljeni sammuttaessani auton moottorin.

En aluksi miettinyt asiaa tämän enempää, mutta kun illalla etsin netistä lisätietoa Tulisuon-Varpusuon alueesta, näytölle pomppasi seuraavanlainen teksti:

"Vielä yksi maaginen tarina Kainuusta. Tarina on Hyrynsalmelta, Moisiovaaralta.

- Kysyin paikalliselta mieheltä, mikä on ihanin luontopaikka ja maisema, jossa hän on käynyt. Hän totesi heti: Tulisuo, Varpusuo. Se oli hänelle läheinen erämaa. Hän kertoi, että jokaisella metsällä on oma sointinsa. Tällä alueella asui hänen kertoman mukaan metsänhaltija, joka antaa ja ottaa.

- Ja jos menee tähän metsään helatorstaina, voi nähdä monenlaista ihmettä: siellä on nähty metso laulamassa puussa, joka syttyi tuleen. Vaikka tätä metsoa ampui, niin se vain lauloi. Ja vaikka linnussa oli jo reikä, niin se lauloi vieläkin."

Metsänhaltija... Olisihan se pitänyt arvata! Mikä muu edes voisi saada autoradion käyttäytymään tuolla tavalla?

"Se vain lauloi... vieläkin."