Olemme joskus kiertäneet Kylmäluoman opastuskeskuksen luota lähteviä lyhyempiä reittejä. Petäjävaaran kautta menevä lenkki oli kuitenkin meille vieras, joten nyt oli sen vuoro. Alkumatka kuljettaisiin Moukkuvaaran kautta Petäjävaaranpolulle, siltä edelleen Aarnialueen polulle, ja lopulta Valkeisenharjua pitkin takaisin autolle.
Kylmäluomassa saa telttailla laavujen luona sekä Kylmäluomajärven kodalla. Oli epäselvää, millaisia telttapaikkoja laavujen läheisyydestä löytyy, mutta arvelimme maaston olevan samankaltaista kuin Hossassakin. Vaimo tiedusteli opastuskeskuksesta, mahtaisiko joku paikka soveltua telttailuun muita paremmin tai huonommin. Opastuskeskus ei osannut neuvoa asiassa. Höh!
Kattaisenjärven laavulla tilanne oli huonompi. Teltan olisi voinut pystyttää aivan laavuun kiinni, mutta se ei tuntunut hyvältä ajatukselta. Jatkoimme edelleen Petäjävaaran polulle ja kohti Iso-Ahvenista.
Tässä vaiheessa maasto muuttui metsäisemmäksi ja ikävämmäksi kulkea. Polku oli monin paikoin veden alla, ja pitkospuutkin olivat huonossa kunnossa, eikä niitä kaikilla suo-osuuksilla ollut lainkaan. Pari kilometriä rämmittyämme saavuimme Iso-Ahvenisen laavulle.
Hyvistä telttapaikoista ei edelleenkään ollut ylitarjontaa. Paikka kuitenkin vaikutti muuten mukavalta, joten päätimme leiriytyä. Aluksi kaavailimme nukkuvamme laavussa, mutta tuulen tyyntyessä paikalle ilmestyneet hyttyset saivat meidät toisiin aatoksiin. Telttapaikkakin oli loppujen lopuksi ihan kelpo.
Seuraavana aamuna ylitimme Petäjävaaran ja laskeuduimme Petäjälammelle, minkä jälkeen kulkeminen helpottui. Kylmäluomajärven rannalla olevat leiriytymispaikat olivat edellisiä hienompia. Varsinkin Kylmäluomajärven kota oli kauniilla, joskin aika tuulisella paikalla. Olisi selvästikin kannattanut kiertää Petäjävaaran lenkki myötäpäivään ja yöpyä kodalla.
Kodalta seuraavalle laavulle olikin sitten kymmenen kilometrin matka. Pidimme Valkeisen rannalla lepotauon, mutta koska opastuskeskukselle oli enää pari kilometriä, jatkoimme autolle asti.
Telttailuun liittyvät pulmat palauttivat mieleen sen, miksi tunturissa oikeastaan on mukavampaa. Tosin ei Kylmäluoma ollut tässä suhteessa erityisen hankala paikka; jokaisen laavun läheltä kyllä löytyi 1 - 2 välttävää telttapaikkaa. Mutta jos useampi retkeilijä ilmestyy telttoineen samalle laavulle, osa porukasta saattaa päätyä kanervikkoon yöksi.
Kylmäluoman alueella on paljon hienoja harjuja ja lampia, mutta etenkin Petäjävaarassa on myös metsäistä maastoa, josta en itse erityisemmin pitänyt. Ja vaikka UKK-reitti on ansainnut paikkansa suomalaisessa retkeilysanastossa, Kattaisenpolku on kyllä liiottelua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti