Aamupalan jälkeen lomamatkamme jatkui kohti Posiota. Olimme hädin tuskin päässeet Iso-Syötteeltä alas, kun tien reunasta erottui jotain värikästä: kymmeniä juomapulloja vöineen. Miksi ne oli hylätty tien varteen?
Ilmiö sai selityksensä, kun hetkeä myöhemmin vastaan lasketteli lukuisa joukko rullasuksihiihtäjiä. Alueen mäkiset tiet epäilemättä ovat hyvää harjoitusmaastoa silloin, kun lunta ei vielä ole. On silti vähän inhaa autoilla kapea tietä ylös, kun hiihtäjiä viuhuu molemmin puolin ohi (suurin osa onneksi samalta puolelta).
Seuraava retkikohteemme löytyi Posion Hirsiniemestä, jossa kulkee muutaman kilometrin mittainen harjureitti. Sen varrella on useita nuotiopaikkoja ja laavuja, jotka sijaitsevat muutenkin kauniin Livojärven rantamilla. Aamupäivällä sää ei ollut erityisen kesäinen, mutta viikkoa aiemmin paikka olisi todennäköisesti ollut oikein hieno!
Hirsiniemen P-paikalle menevä, 863-tieltä erkaneva noin neljän kilometrin mittainen soratie on huonokuntoinen. Pysäköintipaikalta eteenpäin jatkuva osuus - jota pitkin retkireittikin enimmäkseen kulkee - on itse asiassa parempi, mutta se on tarkoitettu vain niemen kärjessä olevan varaustuvan asukkaille.
Hirsiniemestä jatkoimme Posion keskustan kautta Kirintövaaralle, jossa patikoimme Kuoppavaaralla kulkevan polun (Kirinkuoppa). Tarkoituksemme oli oikeastaan kiivetä Matalavaarallekin, mutta siellä kiertävä reitti (Kirinmatala) osoittautui "Tule kanssamme tekemään polkua" -tyyppiseksi ratkaisuksi.
No, jonkunhan polkuja pitäisi tallata, mutta kahlattuamme edellisenä päivänä Iso-Melasen soilla intomme laahustaa kosteassa varvikossa ei ollut vielä palautunut ennalleen. Matalavaaran mahdollisesti tarjoamat maisemat siis jäivät näkemättä. Kuoppavaaran laavulla oli kuitenkin hyvä kerätä voimia, vaikka paikka muuten vaikuttikin hyttysmagneetilta.
Laavulla tehty majoitustiedustelu johti siihen, että Kirintövaaralta auton keula kääntyi kohti Kuusamoa ja Rukaa. Mieleen oli alkanut nousta Kuntivaaraan liittyviä ajatuksia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti