Huolia

Syksyisen anoppilanvierailun myötä tarjoutui mahdollisuus poiketa jossain hämäläisessä luontokohteessa. Aluksi puhuttiin Laipanmaasta, mutta kun anoppi päättikin jäädä vaimon kanssa kaupunkiin, suuntasin itse Siikanevalle.

Hirvenmetsästyskausi oli juuri alkanut, joten varustauduin reissuun oranssin lippalakin kanssa. Luonnonsuojelualueella ei toki saa metsästää, mutta ylimääräinen näkyvyys ei silti liene pahasta.

Polulla näkyi ihmisiä, joilla oli päällään keltainen heijastinliivikin. Ja kun tarkemmin katsoi, muutamilla oli jopa kypärä päässä!

Liivin kyllä ymmärrän, mutta kypärä on jo liiottelua... Tuskin kaikkea liikkuvaa sentään ammutaan? Saavuttuani pari sataa metriä myöhemmin polun kääntöpaikalle tajusin kuitenkin, että kyse oli mopoilijoista, jotka kävivät vain pyörähtämässä polun päässä.

Siikanevan ympyräreitti ei ollut yhtään hullumpi. Suota on aina mukava katsella, ja itse polkukin oli miellyttävän helppokulkuinen. Sen verran reitin metsäisillä osuuksilla oli nousuja ja laskuja, että matkan varrelle oli saatu synnytettyä yksi näköalapaikkakin.

Jostain syystä Siikanevalla ei näkynyt lainkaan hirvikärpäsiä, vaikka jonkinlainen hirvipopulaatio siellä kuitenkin opastaulujen mukaan elää.

Vaimohan ei tällä kertaa ollut matkassa, joten vaikuttaa siltä, että hirvikärpästen esiintymisen ja vaimon läsnäolon välillä todella on korrelaatio. Mutta ovatko kärpäset lähtöisin vaimosta, vai vetääkö vaimo vain kärpäsiä puoleensa? Oli miten oli, tilanne on huolestuttava.

Huolestuttavaa on sekin, että kesällä oireilunsa aloittanut persehalvaus tuntuu olevan pahenemaan päin. Menneellä viikolla se on kiusannut päivittäin hyvin monenlaisissa tilanteissa: kotona, töissä, autossa, kaupassa.

Olen oppinut, että kipu katoaa, kun pakaraa painaa sopivasta kohdasta voimakkaasti. Se kuitenkin näyttää oudolta, enkä varsinaisesti haluaisi tulla tunnetuksi miehenä, joka irvistelee ja kourii takapuoltaan kaupan kassajonossa.