Vaaralle pääsee helpoiten Kaihuanvaaran rengastien lounaispuolella olevalta pysäköintialueelta ("Pysäköintialue 1", lukee Retkikartassa). Me päädyimme patikoimaan Sirenin kämpän kautta Hopeanulkille ja siitä takaisin P-paikalle kiertävän polun.
Sirenin Kämpälle menevä luontopolkuosuus (Sienipolku) ei ollut erityisen hieno. Osittain tämä johtuu siitä, että reitin pitkospuita ja ilmeisesti opastaulujakin oltiin vaihtamassa, ja polulla oli siten hiukan sotkuista. Alueella tehtiin myös metsätöitä, joten metsätraktorin jälkiä näkyi siellä täällä.
Toisaalta vaaran päällä etenevää retkeilyreittiä oli mukavaa kulkea, ja ylempänä maastokin näytti paremmalta.
Lähes 360 metriin kurottautuvan Hopianulkin laella oli pieni näkötorni. Torniin ei olisi mahtunut kahta ihmistä enempää, eikä se ollut kovin korkeakaan. Näköalat eivät siis olleet häävit, mutta jos oikein tarkkaan katsoi, pohjois-koillisessa saattoi nähdä Pyhätunturin mastoineen. Tai niin ainakin luulen.
Ei tästä tornistakaan maailman ääriin nähnyt, mutta kauemmas kuitenkin kuin ensimmäisestä torninnulkista. Ounasvaaralla oleva kilpaileva juhannuskallio ainakin erottui hyvin.
Keskikesällä lienee kätevää, että useita juhannuskallioita on näinkin lähekkäin. Paitsi ehkä silloin, jos on sopimassa kallioille vuosisadan treffejä... No, onneksi kiikari on keksitty.
Kaihuanvaaran itäpuolella kulkeva polku ts. erämaapolku jäi tällä erää kiertämättä. Olisikohan sen varrella ollut mukavampaa maastoa kuin mitä vaaran länsirinne tarjoili? Onneksi Kaihuanvaaralle pääsee helposti uudestaankin, joten ehkä erämaapolulle päädytään joskus toiste.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti