Koska retkikohteiden saavuttaminen edellyttää yleensä autoilua ja vie päivästä oman siivunsa, emme halua käyttää aikaa siivoamiseen tai ruoanlaittoon. Mökki- tai huoneistolomailu ei siten ole meidän juttumme.
Parhaiten toiveet täyttyvät, kun majoittuu hotellihuoneeseen, jonka hintaan sisältyy aamiainen. Tutkiessani Sallan majoitustilannetta vaikutti kuitenkin siltä, ettei Sallatunturilla tarjoilla kesäaikaan aamiaista. Tähän ongelmaan olemme törmänneet Sallassa ennenkin.
Toisaalta kun nyt (paria päivää myöhemmin) selaan Holiday Club Sallan nettisivuja uudestaan, siellä on maininta runsaasta buffet-aamiaisesta. Enkö huomannut sitä aiemmin, vai onko keittiö juuri avautunut ruskasesonkia varten?
Oli miten oli, päätös matkan jatkosta oli jo tehty: jäämme vielä yhdeksi vuorokaudeksi Rukalle käydäksemme Riisitunturilla, ja jatkamme sitten Rovaniemen suuntaan.
Riisitunturin aamu oli aurinkoinen ja lämmin. Lähdimme kiertämään "Riisin Rietasta", joka on saanut nimensä tunturin rinteille 1800-luvulla tapetun miehen mukaan. Tarinan mukaan löytämättä jäänyt mies kummittelee edelleen tunturilla muille kulkijoille hävyttömyyksiä huudellen.
En toki epäile tarinaa, mutta Metsähallituksen kannattaisi antaa sille vähän lisää vauhtia. Tunturiin voisi esimerkiksi palkata vikkeläjalkaisen miehen, joka tummenevina iltoina huutelisi kuusikosta ohi kulkeville retkeilijöille.
"Kuka kulkee minun polullani? Äläpä karkaa, laahustetaan hetken matkaa yhdessä!"
"Kenen kuksa täällä kolisee? Tulepas tyttö tänne, niin saat vähän mettä kuppiisi."
"The way is shut.
It was made by those who are dead
and the dead keep it.
The way is shut."
Joka päivä puskissa ei ehkä kannattaisi riekkua, mutta parikin keikkaa kesässä pitäisi legendan elossa.
Meille rietas ei näyttäytynyt, mutta sade sen sijaan teki niin. Reitti oli kuitenkin kiva, ja lienee parhaimmillaan myötäpäivään kierrettynä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti