tiistai 1. kesäkuuta 2021

Kauhuja luonnossa

Viime kevään ensimmäinen lumikengätön retkemme suuntautui Kivikuruun Jäppilässä.  Tänä vuonna ei samoihin aikoihin metsään ollut asiaa pelkissä vaelluskengissä, mutta päätimme sitten lumikenkäillen riemuita talvesta, kun sitä vielä oli jäljellä. 

Varkaudesta Jäppilään menevän 453-tien eteläpuolelta löytyy Kivilampi, jota ympäröi Kivimäensalon luonnonsuojelualue.  Lammen rannalle on karttaan merkitty pari nuotiopaikkaa ja yksi laavukin. 

Lampi ei ole kovin iso, ja ajatuksena on jo tovi ollut patikoida sen ympäri.  Maaston mahdollinen kivisyys on kuitenkin hidastanut lähtemistä.  Olisikohan lumen aikaan ja lumikengillä helpompi?

Asiaa oli syytä tutkia.  Suunnitelmamme oli ajaa Haapa-ahosta Kivilammentietä pitkin lammen länsipuolelle.  Ajatus ei kuitenkaan toiminut, sillä huhtikuussa tie oli yhä umpiluminen.

Onneksi kilometrin päästä, Lylynmäestä, lähtevä saman niminen pikkutie oli aurattu, ja sitä pitkin pääsimme lammen itäpuolelle.  Parkkipaikkaa etsiessämme ajauduimme hieman liian pitkälle, mutta eipä homma muutamasta metristä ole kiinni. Jalkauduttuamme lähdimme kulkemaan kohti läheistä Perselampea.

Nomen est omen: Perselammen ympäristö ei ollut ihan parasta lumikenkäilymaastoa.  Paikoin piti edetä varovasti, koska lumen alla ja metsässä muutenkin saattoi olla yllätyksiä.  Yksi sellaisista oli lammen lähistöllä väijynyt viikatenainen, jolla epäilen olleen pahoja aikeita meidän varallemme.

Naista paetessamme kompuroin niin, että pudotin mehupulloni matkan varrelle.  Onneksi pullo löytyi pienen etsimisen jälkeen.  Taistelun tuoksinassa kadonnutta vaimon jalkaa emme sen sijaan enää löytäneet.


Hetkeä myöhemmin säikähdin myös haita, joka näytti vaanivan meitä Patlikkovuoren kupeessa.



Vaimo ei suoralta kädeltä ostanut haiselitystäni, koska kärsii itsekin joskus harhoista.  Tällä kertaa rouva löysi maastosta tällaisen, ja piti sitä hienona.


Lumi oli jo alkanut rinteiltä sulaa, ja alueen eteläkulma tarjosi hyviä evästelypaikkoja.  Ei liene sattumaa, että viereinen lampi on saanut nimekseen Kivilampi.


Vaikka suojelualue ei ole koolla pilattu, eteneminen oli sen verran hidasta, että lampi jäi aikeistamme huolimatta kiertämättä.  Mutta ehkä vastarannalla voisi poiketa kesällä. Sinne merkitty nuotiopaikka taitaakin savupiipusta päätellen olla oletettua järeämpi.


Tähän loppuun vielä hiukan ilmakuvaa Kivilammen ympäristöstä:

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti