Viime kevään ensimmäinen lumikengätön retkemme suuntautui Kivikuruun Jäppilässä. Tänä vuonna ei samoihin aikoihin metsään ollut asiaa pelkissä vaelluskengissä, mutta päätimme sitten lumikenkäillen riemuita talvesta, kun sitä vielä oli jäljellä.
Varkaudesta Jäppilään menevän 453-tien eteläpuolelta löytyy Kivilampi, jota ympäröi Kivimäensalon luonnonsuojelualue. Lammen rannalle on karttaan merkitty pari nuotiopaikkaa ja yksi laavukin.
Lampi ei ole kovin iso, ja ajatuksena on jo tovi ollut patikoida sen ympäri. Maaston mahdollinen kivisyys on kuitenkin hidastanut lähtemistä. Olisikohan lumen aikaan ja lumikengillä helpompi?
Asiaa oli syytä tutkia. Suunnitelmamme oli ajaa Haapa-ahosta Kivilammentietä pitkin lammen länsipuolelle. Ajatus ei kuitenkaan toiminut, sillä huhtikuussa tie oli yhä umpiluminen.
Onneksi kilometrin päästä, Lylynmäestä, lähtevä saman niminen pikkutie oli aurattu, ja sitä pitkin pääsimme lammen itäpuolelle. Parkkipaikkaa etsiessämme ajauduimme hieman liian pitkälle, mutta eipä homma muutamasta metristä ole kiinni. Jalkauduttuamme lähdimme kulkemaan kohti läheistä Perselampea.
Nomen est omen: Perselammen ympäristö ei ollut ihan parasta lumikenkäilymaastoa. Paikoin piti edetä varovasti, koska lumen alla ja metsässä muutenkin saattoi olla yllätyksiä. Yksi sellaisista oli lammen lähistöllä väijynyt viikatenainen, jolla epäilen olleen pahoja aikeita meidän varallemme.
Naista paetessamme kompuroin niin, että pudotin mehupulloni matkan varrelle. Onneksi pullo löytyi pienen etsimisen jälkeen. Taistelun tuoksinassa kadonnutta vaimon jalkaa emme sen sijaan enää löytäneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti