Ehtoopuolella

Kevään aurinkoisina päivinä on vaikeaa olla paikoillaan.  Pitkän talven jälkeen tuntuu siltä, että on koko ajan mentävä, koska kohta talvi tulee taas takaisin.  Viimeistään juhannuksen jälkeen se tuleekin, joten siihen mennessä kesästä on otettava kaikki irti.  

Suot ovat yleensä mieluisia paikkoja.  Yksi käsittelyä odottavista soista on jo pitkään ollut Tahkovuoren lähellä oleva Hangassuo.  Suon eteläpuolelta löytyy mielenkiintoa herättävä laavukin.

Huhtikuu oli jo kääntymässä ehtoopuolelle, kun päätimme ottaa Hangassuon työn alle.  Asiat eivät kuitenkaan aina etene odotetusti.  Hangassuon reunaan autoiltuamme havaitsimme, että suo oli hyvin vetinen.  Olemmeko myöhässä?

Suon laitoja pitkin pahimmat kosteikot ehkä voisi kiertää, mutta yleinen vetisyys saattaisi silti häiritä etenemistä.  Se sai meidät muuttamaan suunnitelmaa: suoretken sijaan kiipeäisimme Kiparille!

Lähdimme samantien ajamaan kohti Rautavaaraa, mutta tämäkään ajatus ei kestänyt auringonvaloa.  Ajomatkan aikana aloimme pohtia, että Kiparille saapuessamme päivä olisi jo pitkällä, ja aamun hankiaiset syöty.  Kahlaaminen puolimetrisessä hangessa ei nyt kiehtonut, joten retkemme sai jälleen uuden käänteen: Älänteen rannat!  

Viimeisin vaihtoehto tuntui kelvolliselta, sillä Älänteellä on hienoa ympäri vuoden.  Muutamaa kilometriä ennen Rautavaaraa kurvasimme tielle, joka vie kohti Rouskunhiekkaa.

Joutenlahdentiellä tarjoiltiin kuravelliä, mutta muuten tie oli ajankohtaan nähden kohtuullisessa kunnossa.

Älänne oli yhä melko tukevasti jäässä.  Paikoin rantaviiva oli kuitenkin siinä määrin sula, ettei jäälle erityisemmin tehnyt mieli.

Ensimmäistä kertaa tänä keväänä lumikengät olivat oikeastaan turhat, mutta niillä mentiin, kun ne kerran olivat mukana.

Täysaurinkoinen sää ei ole paras keli lennättää kopteria, mutta koska Kauko jää pian kesätauolle, oli inhimillistä päästää se vielä hetkeksi ilmaan.

Kun enimmäkseen kuvailee DJI Mini -kopterilla, Sparkin kantama tuntuu todella lyhyeltä.  Etenkin videolinkin toimintaetäisyys on vaatimaton, ja live-kuvan siirtäminen kännykkään pätkii aukealla paikallakin helposti.  Onneksi kopterin ohjauskomennot eivät sentään katkeile yhtä herkästi.

Ilman lämpötila lienee ollut 5 - 8 astetta, mutta tyynenä hetkenä ilma tuntui hyvin kesäiseltä.  Talven jälkeen enempää ei oikeastaan kaipaakaan.

Tämän retken jälkeen talvi numero 52 alkoi olla taputeltu.  Ja kun asiaa rantatöyräällä istuessaan mietti, elämän ehtoopuolellahan tässä taidetaan itsekin olla.  Pitäisikin ehkä jatkossa yhä enemmän keskittyä sellaisiin asioihin, jotka tuottavat hyvää oloa.  Kuten luonnossa liikkumiseen.