Ajatus hakeutua Hotelli Pieliseen yöksi oli hyvä, sillä nukuin pitkästä aikaa todella reilut yöunet. Lehmijoen reissu taisi tosin yhä pyöriä päässä, koska näin yöllä unta, että olin jumittanut matkailuautolla johonkin mutaan.
Saatuamme itsemme liikkeelle päätimme viimein tutustua siihen reittiin, joka jäi edellisenä päivänä kulkematta. Niinpä ajelimme Vuonislahdesta Lieksan ja Kitsin kautta Ukonjoelle, jossa kumpuilee aika kivan näköinen harju, Särkkäharju.
Harjua ympäröivää aluetta kutsutaan Ukonjoen luonnonhoitometsäksi, vaikka Ukonjoki laskee harjulta katsottuna ihan eri suuntaan, lopulta kai Koitereeseen. Metsässä on kyllä oikein hienoa...
... mutta jonkun myrskyn kaatamat puut haittaavat paikoin kulkemista. Ne tuskin koskaan katoavat maastosta muuten kuin lahoamalla.
Jos lähtee liikkeelle harjun luoteiskulmasta - kuten me teimme - reitti alkaa mönkkäriurana, joka matkan edetessä kapenee liki huomaamattomaksi poluksi.
Harjun haarautuessa saa olla tarkkana, koska
risteyskohdassa on helppo harhautua etelään jatkuvalle leveämmälle baanalle, joka ei vie mihinkään. Tosin eipä harjulla menevä polkukaan varsinaisesti johda minnekään, mutta sitä on silti mukava lompsia.
Ilomantsista tulevalle Kitsintielle ei harjulta ole kuin kilometri, mutta liikenteen ääni - se vähän mitä sitä nyt on - ei metsään asti kuulu. Linnut sen sijaan huutavat tähän aikaan vuodesta kuin viimeistä päivää.
Harjulla elämöivien tikkojen ja korppien lisäksi yläpuolellamme äänteli ainakin joku haukan tapainen suurempi lintu. Lisäksi viereiseltä suolta pyrähti lentoon 7 - 8 hanhea, joita tosin ensin luulimme kurjiksi; kaukana kun olivat.
Hetken odottelukaan ei saanut hanhia palaamaan, mikä ei varsinaisesti ollut yllätys.
Lopulta siirryimme itsekin
suon takana olevalle niemekkeelle syömään eväitä. Ajatus kai oli, että emme ainakaan pyöri muiden kulkijoiden jaloissa, jos harjulla sattuisi menemään muitakin ihmisiä. Heh.
Kaakon suunnassa harjupolku päättyy metsäautotiehen, jolla itsekin kävimme kääntymässä. Tällä kulmalla polku ei juuri erotu maastosta, mutta harhautua reitiltä ei voi, koska ympärillä on vain suota.
Voisi ajatella, että sammakot tykkäävät tulvivista puroista, mutta lähellä autoa kohtaamamme yksilö päivysti mieluummin kuivalla maalla, keskellä tietä. Ei ole kohteliasta työntää kameraa toisen naamaan, mutta sammakon sijainti huomioiden sen hyvinvointiin kohdistui sillä hetkellä suurempiakin uhkia. Pelottelu ei kuitenkaan tehonnut; ehkä sammakko oli itse valinnut kohtalonsa.
Ukonjoelta poistuttuamme oli kotimatkan aika. Päätimme paluumatkalla kurvata Telttakankaantien kautta Suomunjärvelle nähdäksemme, miltä Patvinsuon ympäristössä näyttäisi helatorstaina. Metsäautotien laatu epäilytti hieman, mutta se oli turhaa, sillä tie oli mainiossa kunnossa. Kitsin kautta tuskin olisimme edenneet yhtään nopeammin.
Tungos parkkipaikoilla oli odotetun kaltaista. Kurkilahden pysäköintialue oli tien vieriä myöten täynnä, ja Suomun P-alueellakin autoja oli ihan riittävästi. Epäilemättä osa oli päiväkävijöitä, mutta tunsimme silti tyytyväisyyttä siitä, ettemme edellisenä iltana pyrkineet telttoinemme sekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti