Vaikutti siltä, että edessä on lepopäivä, jonka aluksi päätimme suunnata Taivalkoskelle. Sieltä löytyisi ainakin Jalavan Kauppa, jossa sateista päivää voisi viettää. Edellisestä kauppareissusta lieneekin jo vuosikymmen, ja vaikka en itse shoppailijatyyppiä olekaan, vanhat tavarat ovat aina mielenkiintoisia.
Retkireppua oli enää turha kaivaa esille, mutta sateen jo laantuessa voisimme edes juosten tutustua Taivalvaaran polkuihin; niille kun pääsee kätevästi suoraan hotellin pihasta. Lepopäiväkin tosin päättyisi samoille askelmille, mutta johan tuota levättiinkin.
Polkujuoksu on trendikästä, mutta kun on tottunut juoksemaan hiekalla tai asfaltilla, se on vähän vaikeaa. Jos joutuu juostessakin käyttämään silmälaseja ja taivaalta tulee yhtään vettä, kaatumisen uhka on aina läsnä, koska vesi kastelee rillit.
Latupohjia pitkin on kuitenkin helppo mennä, ja niitähän Taivalvaaran hiihtokeskuksen ympärillä riittää. Näillä poluilla lienee Kalle Päätalokin harjoitellut!
On myös kiva välillä juosta uusissa maisemissa. Kotioloissa ravaan aina ympäri samaa pahuksen rinkulaa, kesät ja talvet läpeensä. En edes tiedä, miksi teen niin, koska voisin ihan hyvin vaihdella reittiä.
Alkumatkan poutaisemman hetken jälkeen sade yltyi taas, joten vetäydyimme hetkeksi Pikku-Tervalammen laavun suojaan.
Loppumatka olikin taas kevyempää, vaikka kertaalleen eksyimmekin suunnitellulta reitiltä. Onneksi oli kännykkä mukana, jotta ei ihan Pudasjärvelle asti päädytty.
Taivalkoski on oikeastaan aika miellyttävä paikka. Neljän tuhannen asukkaan pitäjäksi se vaikuttaa kohtalaisen vireältä, ja on keskeisen sijaintinsa vuoksi muutenkin houkutteleva.
Ympäriltä löytyy paljon hyvää retkeilymaastoa, eikä tuntureillekaan ole pitkä matka. On oikeastaan outoa, ettei täällä asu enemmän väkeä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti