Nyt kuitenkin tilanne oli sellainen, että lounaasta lähestyi sateita, mutta joku helposti saavutettava kohde saattaisi mahtua päivän ohjelmaan. Olimme Hämeahon jälkeen päätyneet Rukalle, joten päätimme kokeilla Ristikalliota, jonne pääsee kätevästi 950-tien varresta.
Ristikallion pysäköintialue on yksi Karhunkierroksen kiintopisteistä, mutta tällä kertaa paikalla oli vain pari autoa. Elokuussa kesän kävijäryntäys on mitä ilmeisemminkin jo takana.
Vaikka Karhunkierros on ensisijaisesti tunnettu joki- ja kanjonimaisemistaan, myös alkumatkan metsäosuus viehätti omaa silmääni.
Ristikallion ympärillä onkin jylhää. Hiukan samantapaista kuin Helvetinjärvellä, mutta enemmän ja suurempaa.
Siitä huolimatta mieleen hiipi ajatus, että tällaiset kohteet pitäisi ehkä kiertää heti kesän alussa. Edellisen päivän retki Hämeahoon oli vielä tuoreessa muistissa, eikä rotkomainen maisema sytyttänyt ihan odotetulla tavalla.
Kallioille päästyämme tuuli oli jo yltynyt navakaksi. Koska olin kantanut Kaukoa koko matkan repussani, usutin sen hetkeksi kanjoniin, vaikka lento-olosuhteet eivät olleet optimaaliset.
Ja huonostihan siinä meinasi käydä, kun tuulenpuuska tarttui kopteriin riepottaen sitä kallion vieressä aika ikävästi. Lyhyen taistelun jälkeen Kauko onneksi palasi ehjänä takaisin.
Ristikallion tuvalla ei ollut muita. Kauko taisi yhä potea tuulikokemukseen liittyvää kauhua, koska noustuaan jälleen ilmaan se päätyi puuhun. Eiköhän ilmailu tällä erää riitä.
Ristikallion reissu ei ehkä ollut retkiemme aatelia, mutta tulipa tämäkin kulma koluttua. Toisinaan minusta tuntuu, että Karhunkierros on jo riittävässä määrin nähty, vaikka en ole mennyt reitistä kuin kolmasosan. Mutta helppohan tänne on tulla uudestaan, jos mieli muuttuu, kun tällä suunnalla kuitenkin usein liikutaan.
Ja toki Kuusamosta löytyy muitakin polkuja. Kartalta arvioiden ainakin Oulankajoen alajuoksun tienoo vaikuttaa mielenkiintoiselta, ja Saunavaarallakin voisi ehkä joskus poiketa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti