Yöpaikkaa valitessamme arvoimme hetken Iso-Syötteen ja Pikku-Syötteen tarjoamien vaihtoehtojen välillä. Lopulta päädyimme Iso-Syötteen huipulla olevaan hotelliin, joka olisi tukikohtamme seuraavan kolmen vuorokauden ajan, vaikka emme sitä vielä tässä vaiheessa tietäneetkään.
Sateiden lähestyessä päätimme edetä päivä kerrallaan, ja suuntasimme seuraavana aamuna Vattukuruun. Kurussa kiertävä luontopolku lienee etenkin lapsiperheiden suosiossa, mutta soveltuisi myös meidän päiväohjelmamme täytteeksi.
Vattukurun lenkki ei ehkä nosta hikeä otsalle, mutta ilman suurempia odotusarvoja sitä oli harmaantuvana päivänä mukava kulkea.
Jälkikäteen ajatellen kurusta olisi kohtuullisella vaivalla päässyt myös UKK-reitin varrella olevalle myllylle, mutta eipä tuo sillä hetkellä tullut mieleen.
Kun sadetta ei odotuksista huolimatta näkynyt, jatkoimme Vattukurusta Syötteen luontokeskuksen parkkipaikalle. Se tarjosi mahdollisuuden tutustua Ahman kierrokseen, joka tosin taivaan jo tummetessa hiukan epäillytti.
Lähdimme silti lompsimaan polkua pitkin; voisimme kenties käydä edes Välituvalla asti. Jo ensimetrit antoivat ymmärtää, mitä tuleman piti.
Reittien sorastaminen ei tullut yllätyksenä, mutta alkumatkan luontopolulla asian jotenkin ymmärsi. Jospa sorapätkiä olisi tuonnempana vähemmän.
Ennestään tuttua alkuosuutta oli sitten viime kerran maisemoitu. Bongasimmekin matkan varrelta ainakin metson...
... ja hirven ...
... joista jälkimmäinen oli jo ottanut osumaa, mutta näytti yhä melko virkeältä, ainakin kauempaa katsottuna. Karhukin taisi jossain suon laidassa haistella ilmaa.
Lähempänä tupaa polku kapeni ja liikennemerkit vähenivät, ja lopulta putkahdimme pienelle suolle, jonka laidassa Välitupa odotti.
Paikka oli viihtyisä, mutta aika metsäinen, joten silmiä lepuuttaakseen olisi pitänyt hakeutua korkeammalle, esimerkiksi Ahmavaaralle. Sinne asti emme nyt menneet.
Syötteen kansallispuiston eduksi on laskettava se, että puisto sijaitsee laajalla alueella. Jos Välituvan polulla paikoin olikin urbaani tunnelma, alueen laitamilta löytyy karumpaakin maastoa.
Ahman kierros näkyi olevan työn alla, tai ainakin sen linjauksia oltiin säätämässä. Samalla 16,40 kilometrin mittaisen polun pituus kasvanee hieman, reilun kilometrin verran kai.
Uusi kaivosvaraus kuitenkin puskee ihan turhan lähelle.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti