Etenkin Linkukeroa on silmäilty joskus aiemminkin, mutta Kerojärven vierestä lähtevälle rengasreitille ei ole koskaan päädytty. Järven vieressähän on hotellikin, joka tosin lienee avoinna vain talvisin, ja on lähinnä ulkomaisten matkailijoiden suosiossa (tai näin olen ymmärtänyt).
Nyt joka tapauksessa päätimme kiivetä Linkukeron harjanteelle. Myötäpäivään kulkien reitti vaikutti helpolta, koska nousu on melko loivaa.
Matkalla bongasimme suon laidasta tyttöhirven, joka tuijotti meitä kauniilla silmillään. Metsästysaikana silmien räpyttely tuskin olisi auttanut, mutta nyt hirvi ei edes tainnut kokea meitä uhaksi, koska se juoksi metsään vasta lähestyttyäni sitä puskat rytisten.
Ylempänä kerolla oli todella hienoa, mutta polulla ei silti näkynyt muita kulkijoita. Jos ihminen ei 30 asteen helteelläkään hakeudu tällaisiin paikkoihin, minne sitten?
Muutaman kilometrin päässä kohoava Mustakero oli myös näyttävän näköinen, ja itse asiassa hieman Linkukeroa korkeampikin.
Reitin varrella ei (enää?) ollut laavua tai edes kunnon tulipaikaa, mutta se ei oikeastaan haitannut, koska matalassa varvikossakin oli mukava istuskella. Huonolla säällä joku suoja olisi tietysti kiva.
Linkukeron retkestä jäi miellyttävä jälkimaku. Harjanteella on kaunis laki, ja Pallastunturitkin näkyvät pohjoisen suunnassa mukavasti. Vaikka laen ylittävää polkua on jonkun verran menty, kulkijoita lienee yleisesti ottaen vähemmän kuin muilla Ylläksen kukkuloilla.
Huomattumme Panorama-hotellin mainostavan ilmastoituja huoneitaan jatkoimme keroilta Leville yöksi. Ajatus viileämmästä yöstä tuntui kuuman päivän päätteeksi hyvältä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti