Gas, gamble & rock'n'roll

Kyllähän meillä sellainen ajatus oli, että Leviltä jatketaan jo Rovaniemen suuntaan, mutta toisin kävi. Vaimo oli aiemmin ilmaissut toiveensa päästä Aakenukselle, mitä en täysin voinut jättää huomiotta.

Aakenuksella on kuitenkin käyty jo kolmesti, mutta entäpä sen vieressä oleva Totovaara? Lyhyen pähkäilyn jälkeen kurvasimme Kittilästä Ylläsjärvelle menevälle 80-tielle, josta edelleen käännyimme Totovaaran pirtille.

Totovaaran reitin ensimmäiset kolme kilometriä ovat vähän tylsiä, mutta sitäkin helpompia. Vasta Aakenustunturin harjanteelta reitti kääntyy etelään, ja mönkkäriura - tai Kirgiisitie, kuten hienompi nimi kuuluu - muuttuu mukavammaksi poluksi.

Lopulta polku johtaa Haavepalolle, josta avautuu kiva näköala kohti Kesänkitunturia ja Lainiotunturia. Itse Totovaaran laki oli ennakoitua metsäisempi, mahtaisiko tuolla talvella olla hienompaa?

Aakenuksen kaartuva harjanne näkyi kuitenkin hyvin, ja Pyhätunturin takaa saattoi erottaa pilkahduksen Linkukeroa, jossa edellisenä päivänä kuljimme.

Toppatakkeja ei tarvittu tänäänkään, vaikka sellaisetkin olisivat autosta löytyneet. Välillä tuntuu siltä, että vähäisempikin helle riittäisi, mutta ehkä pohjoisen maan asukkaan ei ole syytä valittaa niistä lämpimistä päivistä, joita näille leveyksille osuu.

Paluumatkalla joku lintu mäkätti meille. Äänen perusteella arvelimme sitä taivaanvuoheksi, vaan enpä tiedä. Nokka oli jotenkin käyrempi kuin netistä löytämilläni verrokeilla.

Toinen meitä jo pitkään askarruttanut seikka on se, mistä Totovaara on saanut nimensä. Sanasta Toto tulee mieleen lähinnä kolme asiaa: ravipelit, rock-bändi ja Mersun formulatalli, mutta vastaus ei taida liittyä mihinkään niistä.