Herra J nokes minun nuaman

Minä en yleensä tykkää kulkea samoja polkuja moneen kertaan. Kun retkeilee omilla lähiseuduilla, siltä kuitenkin on vaikea välttyä.

Onneksi vuodenajat tuovat vaihtelua maisemiin, ja tällä kertaa päätimmekin kierrättää vanhoja kohteita. Tai oikeastaan tämä tapahtui jo kesän alussa, mutta asialla lienee merkitystä vain siltä osin, että lopussa mainittu karjamajakahvila sulkee kohta ovensa lähestyvän talven (!) ajaksi.

Alkajaisiksi ajelimme Varpaisjärvelle poiketaksemme Hirvisuon kupeessa olevalla Hirvipolulla, jonka edellisen kerran kiersimme kolme vuotta sitten syksyllä.

Marraskuinen metsä näytti viime kerralla aika kuolleelta, mutta nyt varsinkin Tähysjoen varressa oli hyvin rehevää. Jopa siinä määrin rehevää, että suistosta poistuttuamme saimme ravistelella lahkeistamme punkkeja. Se on aina vähän ikävää, koska heti kun vaatteistaan löytää yhdenkin punkin, tuntuu siltä, että kohta niitä on silmät ja korvat täynnä.

Kuivalla metsäkankaalla etenevää polkua oli kuitenkin mukava tallustaa...

... kohti Hirvisuon laidassa olevaa laavua (joka tosin enemmän näyttää puolikodalta).

Hirvisuo lienee parin neliökilometrin kokoinen, ja siellä voisi kuvitella näkevänsä muitakin eläimiä kuin lokkeja, mutta sinnikkäästä tähystämisestä huolimatta meitä ei onnistanut.

Suon laidasta polku jatkui kohti Oskarin kotaa, jonka suojaa emme nyt tarvinneet, koska päivä oli kuuma. Kota kuitenkin on kodikas ja hyvin varusteltu.

Hirvipolun kierrettyämme ajoimme Lapinlahden kautta Onkiveden toisella puolella kohoavalle Väisälänmäelle. Sielläkään ei ole käyty muutamaan vuoteen, joten paikka oli jo ehtinyt haihtua lähimuistista.

Väisälänmäki on oikeastaan aika messevä kohde. Mäelle kaartavan luontopolun varrella on monenlaista kaunista nähtävää, eikä siten liene sattumaa, että se on inspiroinut entisaikojen taitelijoitakin.

"Ei se ollu niin heleppoo olla taiteilijan mallina. Herra Järnefelt nokes minun nuaman, jotta näyttäisin oikeelta kaskenpolttajalta. Eipä kumma, että näytän tässä aika surkeelta."

Mäen laella olevasta näkötornista näkee likipitäen niin kauas kuin kattamattomasta tornista voi kohtuudella olettaa näkevänsä. Näkymä on myös verrattain laadukas, kysehän kuitenkin on kansallismaisemasta.

Luontopolkuun sisältyvänä bonuksena on vielä paikallisen 4H-yhdistyksen ylläpitämä kahvila (Karjamaja), jossa voi toipua reilun parin kilometrin mittaisen polun aiheuttamasta rasituksesta. Elokuun loppupuolella kahvila tosin on avoinna vain sunnuntaisin, ja jää sen jälkeen talvitauolle.