Myöhemmin selvisi, että polun vieressä olisi ollut oikea parkkipaikkakin, jolle pääsee Myllyahontieltä kääntyvän Lahnamäentien kautta. Opasteiden puuttuessa emme sitä kuitenkaan löytäneet.
Passitorneista päätellen alueella metsästetään hirviä, vaikka metsästysporukoita ei tällä kertaa tien varressa näkynytkään. Jostain kauempaa kuitenkin kuului ampumisen ääniä, joten suuntasimme polulle punaisen piponi tuottaman suojakentän turvin.
Joskus tällaiset vähemmän tunnetut polut tapaavat metsittyä ja erottuvat maastossa huonosti. Hirvipolku kuitenkin oli selväpiirteinen, mutta tästä huolimatta se ei näkynyt Retkikartan pohjakartassa. Tämä aiheutti pientä hämmennystäkin, koska maastoon merkitty hirvipolku ei kaikkialla edennyt samaa reittiä kuin Retkikarttaan vihreällä värillä piirretty luontopolku.
Lisäksi metsässä taisi risteillä kolmaskin merkitty reitti, joka paikoin erosi niin Hirvipolusta kuin Retkikartan luontopolustakin. Helpointa olisikin ollut lähteä liikkeelle Lahnamäentien kaakkoispuolelta löytyvältä P-paikalta, ja seurata vain Hirvipolun merkintöjä unohtaen kaikki muut. Muuten polku oli helppokulkuinen, ja reitin varrella olevat pitkostukset samoin kuin purojen yli menevät sillat uudehkoja.
Hirvipolun kupeeseen rakennettu Oskarin kota oli hyvin varusteltu. Kodasta löytyi paitsi kamina myös tiilistä muurattu takka, ja lattialla oli jopa matot. Siellä siis viihtyisi talvellakin, ja kota olikin sopivasti myös hiihtoreitin varrella.
Pienen matkan päässä, Hirvisuon reunalla, oli lisäksi avonainen laavu, joka sekin oli melko siistissä kunnossa. Hirvilöisiä emme kuitenkaan nähneet, vaikka tovin suon laidassa tiirailimmekin.
Syksyinen harmaus alkaa vähän kyllästyttää. Talveahan tässä jo odotellaan, mutta tämän lähemmäksi se ei vielä tullut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti