Elämän johdattamana olen kuitenkin päätynyt osaksi kuuden hengen miesporukkaa, joka koostuu vaimon partiokavereiden puolisoista. Kukaan meistä ei taida kuulua partiojärjestöön, mutta pidämme silti itseämme pesunkestävinä partiolaisina, ja suoriudumme tietysti retkihommista siinä missä naisetkin. Olemme viime vuosina nähneet aika harvakseltaan, mutta viikonloppuna meille tarjoutui mahdollisuus kokoontua Tampereelle.
En enää muista, miten asia eteni, mutta lopulta päädyimme Plevnaan. Retkikohteena sitä voisi luonnehtia helpoksi, mutta eihän aina ole pakko puskea eteenpäin veren maku suussa. Plevnan monipuolisten fasiliteettien ansiosta voisimme ainakin lähteä liikkeelle kevyellä varustuksella.
Ruokailu on olennainen osa retkeilyä. Plevna on tunnettu tuhdeista ruoka-annoksistaan, eikä paikka tälläkään kertaa tuottanut pettymystä. Varsinkin makkarapohjaisia vaihtoehtoja on runsaasti, ja eihän pelkällä salaatilla retkioloissa pitkälle jaksaisikaan.
Myös nestetasapainosta on helppo huolehtia Plevnan monipuolisen olutvalikoiman avulla. Lisäksi olutlista on järkevästi numeroitu niin, että määrätietoinen juominen onnistuu, vaikka jokaista tuotetta ei tuntisikaan nimeltä.
Pöydän ympärillä oli mukava istuskella, mutta jossain vaiheessa täytyi jatkaa matkaa. Kun iloinen retkiseurueemme poistui Plevnasta, meitä odotti ulkona valkoinen auto, jonka sisällä oli jonkinlaiset kalterit. Arvelimme niskoittelun olevan turhaa, joten nousimme kiltisti auton kyytiin.
On hiukan epäselvää, mitä tämän jälkeen tapahtui. Itse havahduin siihen, kun ympäriltäni kuului raivokasta huutoa. Kävi ilmi, että meneillään oli jääkiekko-ottelu, ja kotijoukkue oli juuri tehnyt maalin. Olimme siis jotenkin onnistuneet keplottelemaan itsemme ulos kalteroidusta autosta!
Tampereellahan on kaksikin liigatason joukkuetta: Tappara ja se toinen, jonka nimi on... No äh, mikä se nyt taas olikaan? Jotain eläimiin liittyvää? Susi? Ei. Naali? Ei... täytyy olla ahma! "Tampereen Ahmat" ainakin kuulostaa hyvältä. Nyt kuitenkin oltiin Tapparan pelissä.
Yleensä tapanani on kannustaa vierasjoukkuetta, mutta sinivalko-oranssin kasvatuksen saaneena asettauduin tällä kertaa kotijoukkueen puolelle. Hallissa oli hyvä tunnelma.
Tunnelmaa riitti myös toisella erätauolla, kun siirryimme jäähallin pubiin keräämään voimia viimeistä erää varten. Meitä hiukan harmitti se, että olimme missanneet ensimmäisen erätauon tarjoamat mahdollisuudet. Tämä johtui siitä, että saapuessamme jäähallille toinen erä oli jo päättymässä. Pelin kannaltahan asialla ei ollut merkitystä, koska pisteet kuitenkin jaetaan vasta 60 minuutin jälkeen.
Tappara voitti ottelun jännittävän kolmannen erän jälkeen 4 - 3! Patikoimme Hämeenkadun varrella olevaan pubiin juhlistamaan tulosta.
Aikani käveltyäni ajauduin - mahdollisesti pienen suunnistusvirheen vuoksi - junaradalle. Luulin ensin, että olen taas päätynyt jollekin elämäni sivuraiteista, mutta sitten juna tuli.
Onnekseni minulla oli heijastin, joten veturin kuljettaja osasi väistää minua. Muutenhan harhailu ei ole Tampereella vaarallista, koska Näsinneula näkyy pimeälläkin kilometrien päähän, joten tornin juurelle osaa aina takaisin. Loppumatka Lentsuun sujui vesisateesta huolimatta kommelluksitta.
Kevyeksi suunnitellusta päiväretkestä tulikin siis lopulta yöretki. Mutta on se tuo partio vaan hieno harrastus!
Kunnon partiolainen pärjää kyllä, vaikka retki vähän venyisikin. Aivan ilmeisesti taidot ovat tallella ja sait pyydystetyksi ravintoa ihan lähiympäristöstä, eikä tarvinnut lähteä esimerkiksi jonnekin peltomarkettiin juoksemaan maksalaatikkopaketin perässä kilpaa kaikkien siellä saalistavien alkuasukkaiden kanssa.
VastaaPoistaTotta puhuen partiotaidot ovat kyllä opiskeluvuosien jälkeen päässeet ruostumaan. Tämän huomasi esimerkiksi siitä, että emme illan päätteeksi tajunneet hakeutua nakkikioskille, vaan menimme siistiin sisäpitseriaan. Myös kunto on romahtanut, mikä tosin voi johtua ikävuosistakin. En usko, että tällä suorituksella pärjättäisiin minkäänlaisissa partiotaitokisoissa.
Poista