Onnea purkista

Aika ajoin pinnalle ponnahtaa keskustelu siitä, onko ihmisen tarpeellista syödä lisäravinteita. Erityisen usein Suomessa puhutaan D-vitamiinin käytöstä, koska pimeässä Pohjolassa auringonvalon avustuksella syntyvä D-vitamiinin määrä on vähäinen. Vitamiinien puutoshan johtaa monenlaisiin ongelmiin, ja D-vitamini on tärkeää esimerkiksi ihon hyvinvoinnille.

Sopivasta D-vitamiinin määrästä tuntuu olevan yhtä monta mielipidettä kuin on puhujaakin, mutta keräänpä tähän silti omia ajatuksiani. Minulla ei ole asiaan lääketieteellistä näkemystä, vaan mielipiteeni perustuvat puhtaasti omiin kokemuksiini.

Ensin vähän taustaa: minulla on koko ikäni ollut atooppinen, hyvin kuiva iho. Erityisen hankala tilanne oli lapsena ja nuorena, jolloin joskus makasin sairaalassakin parantelemassa itseäni.

Aikuisiässä iho on yleisesti ottaen ollut parempi, mutta koska kyseessä lienee perinnöllinen juttu, ei vaiva ole koskaan täysin kadonnut. Kesällä menee hyvin, mutta talvisin on hankalampaa, ja kosteusvoiteita kuluu runsaasti. Urheiluharrastukset ja niihin liittyvä hikoilu eivät varsinaisesti helpota ongelmaa.

Auringon ohella D-vitamiinia saa tietysti myös ravinnosta. Wikipedia kertoo D-vitamiinin lähteistä seuraavaa:

"D-vitamiinia saadaan kalaöljystä, kalasta, maitovalmisteista, kananmunasta ja sienistä, ja sitä on Suomessa nykyisin lisättynä vitaminoiduissa margariineissa ja kevytrasvoissa, vähärasvaisessa maidossa sekä pikkulasten velleissä ja äidinmaidonkorvikkeissa."

Kalaa en juurikaan syö, ja maitovalmisteitakin käytän hyvin vähän. Kun en laita leivän päälle margariiniakaan, ravinnosta saamani D-vitamiinin määrä on jokseenkin olematon.

Olen jo vuosikausia popsinut monivitamiinivalmisteita (Multivita, Multi-tabs yms.), joiden päiväannos sisältää virallisen saantisuosituksen (10 µg) mukaisen määrän D-vitamiinia. Olen kuvitellut sen riittävän, vaikka talven lähestyessä iho onkin aina mennyt huonompaan kuntoon.

Viime syksynä päätin kuitenkin kokeilla suurempaa D-vitamiinin määrää. Ostin apteekista pillereitä, jotka sisälsivät 20 µg tai 50 µg D-vitamiinia. Ajatus siis oli, että syön niitä monivitamiinivalmisteen ohella nähdäkseni, onko asialla vaikutusta.

Ja kyllähän sillä oli. Vaikka ruokailutottumukseni eivät muuten muuttuneet mitenkään, iho oli jo parin viikon jälkeen olennaisesti paremmassa kunnossa, ja vaikutus jatkuu edelleen. Vertailun vuoksi todettakoon, että olen aiemmin kokeillut myös muita lisäravinteita kuten helokkiöljyä ja beetakaroteenia, mutta niiden vaikutus on parhaimmillaankin ollut vain väliaikaista.

Aluksi söin 20 µg:n pillereitä, mutta myöhemmin kokeilin myös 50 µg:n lisäannosta löytääkseni itselleni sopivan määrän. Näin vuoden jälkeen sanoisin, että talvella 20 µg (+ 10 µg monivitamiinista) ei ihan riitä, mutta 50 + 10 µg on tarpeeksi. Suurempaa määrää on ole kokeillutkaan, mutta arvelen, ettei siitä enää olisi lisähyötyä, vaikka kyllähän 100 µg:n pillereitäkin myydään.

Tämän yksinkertaisen ihmiskokeen perusteella näyttäisi siis siltä, että 30 - 60 µg on talvella (syyskuu - huhtikuu) sopiva D-vitamiinin määrä minun kokoiselleni (176 cm, 70 kg), atooppiselle mieshenkilölle, jonka D-vitamiinin saanti on muuten vähäistä. Kesällä en D-pillereitä syö, koska iho voi muutenkin riittävän hyvin.

Mielenkiintoista on myös se, mitä Hesari taannoin uutisoi D-vitamiinin urheilusuoritusta parantavasta vaikutuksesta: "Suuri määrä stressihormoni kortisolia voi nostaa verenpainetta. Koska D-vitamiini ehkäisee kortisolin eritystä, se voisi teoriassa parantaa urheilusuoritusta, arvelivat Edinburghissa sijaitsevan Kuningatar Margaretin yliopiston tutkijat.". Myös aiheeseen liittyvät suppeat kokeet tukivat lehden mukaan olettamusta.

Itse en kuitenkaan ole huomannut D-vitamiinista olleen tämän suuntaista hyötyä. Vai pitäisikö pillereitä sittenkin syödä isommalla lusikalla?