Nyt kuitenkin päätimme ajaa edesmenneeseen Nilsiään, kun ilmassa leijui syksyn viimeisen lämpimän viikonlopun henki. Se lienee sulattanut edellisen talven lumetkin, joten metsässä olisi helppo kulkea. Reitillä ei muuten ollut väliä, mutta Huutavanholman suojelualueella voisi poiketa.
Tahkon polut eivät varsinaisesti suosi patikoijaa, koska suuri osa kävelyreiteistä menee latupohjia tai leveitä, pikemminkin maastopyöräilyyn soveltuvia metsäteitä pitkin. Jo alkumatkan aikana vastaan ajoikin 10 - 20 maastopyöräilijää, mikä sai tienoon tuntumaan vähän ruuhkaiselta.
Huutavanholman ympärillä polut onneksi ovat pienempiä, ja notkon kupeesta löytyi rauhallinen nuotiopaikkakin, josta avautui mukava näköala Syvärin suuntaan.
Tulipaikan ohjesäänto muistutti, että nuotion ympärille ei saa jättää mitään. Ei varsinkaan aseita tai muuta sellaista, joka voisi olla vaaraksi kanssakulkijoille. No, eipä nyt sattunut torrakkoa mukaankaan.
Tahkovuorelta avautuvat maisemat ovat paikoin hienot, mutta muutaman tunnin metsäpyrähdyksestä jäi silti hailakka jälkimaku. Olisi ehkä mieluummin kannattanut mennä Kinahmille, vaikka siellä hiljattain käytiinkin.
Mutta jospa retken puutteita voisi paikata poikkeamalla Sänkimäen näkötornissa! Se olisi sopivasti kotimatkan varrellakin.
Autolla pääsee aivan tornin viereen. Parkkipaikalle vievä tie näyttää menevän talon pihaan, mutta kyseessä on vanha käyttämätön koulu.
Sänkimäen torni on yllättävän korkea, ja päihittää maisemiensa puolesta esimerkiksi Pisan näkötornin. Lähellä oleva Kinahmi näkyy päästä päähän...
... ja reilun 30 kilometrin päässä kohoava Puijon tornikin erottuu vielä, ainakin sopivien linssien läpi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti