Märkää pumpulia

Rautavaaran Pumpulikirkolla ei ole käyty aikoihin. Viime kerrasta on itse asiassa jo kymmenen vuotta, joten ehkäpä tuonne on aika mennä uudestaan.

Muistelen, että edellisestä vierailusta jäi päällimmäisenä pintaan pieni pettymys. Hiidenkirnu ei ollut niin jylhä kuin olin toivonut, eikä metsäinen maastokaan raapinut sielua kovin syvältä.

Tuskin kirnu on kymmenessä vuodessa paljon muuttunut, mutta ehkä sitä osaa nyt tarkastella eri aatoksin.

Viimeksi lähestyin Pumpulikirkkoa Metsäkartanon suunnasta, joten tällä kertaa oli luontevaa lähteä liikkeelle Tiilikkajärven puolelta. Valtimontieltä (5850) Pankakankaan suuntaan kääntyen pääsee näppärästi polun varrelle.

Tiilikkajärveltä Pumpulikirkolle menevä Virvatulten polku on aika kiva, vaikkakin vähän hidas kulkea. Etenemistä ei nopeuta sekään, että pitkospuut ovat paikoin huonossa kunnossa. Varsinkin Pankalammen laavulle menevä suopätkä oli sateiden jälkeen kälyinen, tosin aika lyhyt.

Pankalammella ei lisäksemme ollut muita, vaikka Tiilikkajärven kansallispuiston eteläinen pysäköintipaikka näytti ohi ajaessamme ruuhkaiselta. Onneksi sinne ei ollut pakko puskea sekaan.

Pumpulikirkko on sitten viime näkemän kärsinyt vesivahingon. Kirkon lattia oli nyt kokonaan veden peitossa, mikä hankaloitti liikkumista. Ovat tainneet pumpulitkin mennä pilalle.

Linkki videoon

Emme paluumatkalla viitsineet enää rämpiä Pankalammelle, joten päädyimme kahvittelemaan samalle sorakuopalle, johon olimme jättäneet auton. Vähän karu paikka, mutta aurinko kuitenkin paistoi töyräälle mukavasti.