Jatkuvasti kapeneva tie eteni useiden pikkukylien läpi. Ne ovat viehättäviä, mutta ahtauden vuoksi ikäviä autoilla. Ruuhkakuukausina tilanne epäilemättä on vielä pahempi kuin nyt.
Maltillisen köröttelyn jälkeen saavuimme viimein Å:hon. Paikan ominaisinta antia lienevät museot, jotka poikkeuksetta liittyvät kalastukseen, mihinkäs muuhunkaan. Toisaalta jos ihminen ei kalasta tai edes syö kalaa, kuivakalamuseo ei herätä suuria intohimoja.
Å:sta lähtee muutamia retkeilyreittejäkin, mutta kun sade pääsi yllättämään, emme lähteneet kiipeämään kivikkoisiin rinteisiin. Pidimme sadetta museokahvilassa, ja käännyimme sitten paluumatkalle kohti Leknesiä.
Hetken kuluttua sää kuitenkin kirkastui, ja vuorelle nouseminen alkoi jälleen tuntua hyvältä ajatukselta. Päätimme kokeilla lähellä Fredvangia olevaa Ryteniä.
Täytyy sanoa, että Fredvangiin autolla saapuvien retkeilijöiden tarpeet on esimerkillisesti huomioitu. Yleensähän pysäköinti Norjassa ja varsinkin Lofooteilla on nahkeaa, mutta Fredvangista löytyi vierailijoille varattu puolen hehtaarin kokoinen parkkipaikka.
Toisaalta jos P-paikka on mitoitettu kesäkuukausina käyvien ihmismäärien mukaan, alueelle ei selvästikään kannata tulla kesällä. Nyt ruuhkaa ei onneksi ollut.
Pääsimme liikkeelle vasta klo 16 aikoihin, emmekä lopulta ehtineet Rytenin huipulle asti. Harmi sinänsä, mutta hämärässä mutaiset rinteet olisivat olleet ikäviä, vaikka nelinkontin mentäviä kohtia ei reitillä juurikaan ollut.
Polkua pitkin olisi päässyt myös Kvalvika beachille, jota kehutaan yhdeksi Lofoottien hienoimmista hiekkarannoista.
Luovuttuamme Rytenistä päätimme kahvitella tuvalla, joka hetken piileskeli meitä. Meillä ei ollut karttaa, eikä tuvan paikka tuntunut vastaavan aiemmin selaamamme opaslehdykän synnyttämiä mielikuvia. Lopulta tupa kuitenkin löytyi lähikukkuloilta tähystäen.
Ennakkotiedoistamme poiketen kyseessä olikin varaustupa, joten evästelimme vain tuvan kuistilla, ja lähdimme sitten vyörymään takaisin autolle.
Yöksi päädyimme varsin mukavaan Solsiden Bryggeen, jossa oli hyvä miettiä seuraavan päivän ohjelmaa. Kalanhaju tosin hiukan vaivasi, mutta siltä ei kai Lofooteilla voi välttyä.
Åssa käytyänne voisitte tasapainottaa reissun paikannimistöä poikkeamalla paluumatkalla vaikka Äteritsiputeritsipuolilautatsijängällä. Siellä saattaisi olla mahdollisuus vaikka karpaloiden poimintaan.
VastaaPoistaLuulen, että norjalaiset ovat yrittäneet olla näppäriä antaessaan kylälle noin ytimekkään nimen. Ongelma vaan on se, että Å-nimisiä paikkoja (isompia ja pienempiä) on pitkin Norjaa. Lofoottien Å lienee tunnetuin, mutta joskus kylän nimi näkyy kirjoitetun muodossa "Å i Lofoten", mikä ei enää olekaan yhtä kätevää.
PoistaMutta kyllähän pitkät nimet, kuten suomen kielessä usein, ovat hienompia. Huomaan juuri, että olen viime vuonna on ajanut aika läheltä Äteritsiputeritsipuolilautatsijängän ohi. Olisin poikennut, jos olisin tajunnut. Täytynee palata joskus takaisin.
Yksikirjaimiset paikannimet ovat tosiaan ytimekkäitä. Harmillista, että Suomessa ei ole moista keksitty, vaikka lähelle on päästy: onhan Oulun pohjoispuolinen rajanaapuri nimeltään Ii. Sen olisi voinut hyvin kirjoittaa vain yhdellä kirjaimella, jonka piirtämiseksi riittää yksi pystyviiva - siitä ei paikannimi enää yksinkertaisemmaksi voisi muuttua.
Poista