Synnintunnossa

Kun Hotelli Suomutunturin vanha osa viime syksynä paloi, olin jotenkin poikkeuksellisen harmissani. Hotelli oli pitkään jatkuneen matalalennon jälkeen saanut uuden yrittäjän, mutta uuden nousun kynnyksellä osa kiinteistöstä palaakin poroksi.

Osa harmistani taisi johtua siitä, että Suomulla ei tullut käytyä kovin usein. Itse asiassa olemme yöpyneet siellä vain kerran, ja siitäkin on aikaa toistakymmentä vuotta. Olisi pitänyt poiketa useammin.

Kyse saattoi siis olla synnintunnosta, kun Hetasta lähdettyämme pysähdyimme kotimatkalla Suomulle yöksi. Toisaalta myös Suomun hiihtoladut kiinnostivat, koska niitä on kehuttu hyviksi.

Ajattelimme, että Suomu voisi pääsiäisenä olla seesteinen paikka, ainakin isompiin hiihtokeskuksiin verrattuna. Ajaessamme aamulla Levin ohi katselimme epäuskoisina hiihtäjävirtaa, joka tasaisena ketjuna eteni pitkin tunturin rinnettä. Jos yksi olisi kaatunut, tunturin toisella puolellakin olisi täytynyt hiljentää vauhtia.

Saapuessamme Suomulle seesteisyys ei silti heti hypännyt silmille. Hotelli Suomutunturin piha-alue oli täynnä autoja, ja ihmismassat velloivat ympäri pihaa. Ravintolassa soitti joku bändi niin, että musiikki kuului ulos asti.

Saimme kuitenkin varaamamme huoneen nopeasti, ja pääsimme vaihtamaan hiihtovaatteita. Hotellin uusi siipi on varsin hieno, ja kahden hengen huoneet ovat tilavia vastaten pinta-alaltaan miltei pientä huoneistoa.

Myös hiihtoladut vaikuttivat laadukkailta. Suomulla menee neljä ympyrälenkkiä, joista testasimme kaksi lyhyintä, Kalliovaaran kierroksen ja Suomunkankaan lenkin.

Etenkin Kalliovaaran reitti on helppo, mutta molempia latuja oli hetken kestäneen lumisateenkin jälkeen mukava sutia. Erityismaininnan voisi antaa siitä, että luisteluhiihtoa ajatellen latupohja on miellyttävän leveä.

Kun palasimme hiihtämästä, mekkala oli jo laantunut. Syksyinen tulipalo oli tilapäisesti vienyt hotellin saunan mennessään, mutta viikon intensiivisen kylpemisen jälkeen saunomiselle ei ollut pakottavaa tarvetta.

Alkukangertelun jälkeen talvisesta Suomusta siis jäi varsin positiivinen mielikuva. Jos jotain moitittavaa pitäisi keksiä, niin sulatejuustoja ei saa kovin helposti parvekkeen sisä- ja ulko-oven väliin.

Talviloma on nyt takana, ja viikon harjoittelun jälkeen hiihtokin on alkanut taas kulkea. Sekös kesän lähestyessä lämmittää mieltä.