Rajan takana

Lomamatkamme on jatkunut meille ominaisen poukkoilun vallitessa. Alkuperäinen ajatuksemme oli poistua Pallakselta kolmen vuorokauden jälkeen, mutta kun emme päässeet selvyyteen seuraavasta kohteesta, jäimme Pallakselle vielä yhdeksi yöksi.

Ratkaisu mahdollisti myös sen, että voisimme tehdä jotain lauantaina rikkoutuneelle auton tuulilasille. Asia hermostutti minua, koska särö vaikutti sellaiselta, että voi hetkessä levitä koko lasin levyiseksi railoksi. Tuulilasin vaihtaminen maksaisi lasivakuutuksesta huolimatta 200 €.

Sain selville, että Muoniossa on tuulilaseja korjaava liike, joten päätimme aamulla ajaa sinne. Samalla reissulla voisimme myös käydä hiihtämässä vaikkapa Ruotsin puolella sijaitsevassa Rajamaa-nimisessä paikassa.

Tuulilasiasia tulikin kuntoon. Ei särö kokonaan kadonnut, mutta jälki pieneni olennaisesti, ja mikä tärkeintä, nyt lasi taas kestää rasitusta paremmin.

Rajamaan ladut sen sijaan jäivät kokematta. Kohteeseen oli Muoniosta vajaat kymmenen kilometriä, mutta paikan pihapiiri näytti siltä, että ladut on tarkoitettu lähinnä alueella majoittuville. Toki tarkoituksemme oli maksaa hiihtämisestä poikkeamalla tuvassa kahvilla, mutta lopulta kuitenkin käänsimme auton ympäri ja ajelimme takaisin Muonioon.

Uudeksi lähtöpaikaksi hiihtolenkille valikoitui Särkijärven Majat. Majoilta lähtee latuja moneen suuntaan, joista valitsimme kohti Torassieppiä menevän reitin.

Matkalla kohtasimme pariinkin otteeseen naishiihtäjän, joka veteli pertsaa varsin näyttävän näköisesti. Kyseessä saattoi olla joku kilpahiihtäjä.

Naista ajoi takaa pitkänhuiskea mies, jolla myös oli lennokkaan oloinen potku. Kyseessä saattoi olla joku koripalloilija.

Metsäladuilla oli jonkin verran puista pudonnutta roskaa, mutta Särkijärven jääladut olivat hyvässä kunnossa. Kevyen hiihtolenkin kruunasi Särkijärven Majoilla nautittu lounas, joka oli myöhäinen, mutta sitäkin maittavampi.