Myös blogin päivitys lagaa. Tällaisilla matkoilla olisi kätevää, jos mukana olisi sihteeri. Siis sellainen, joka kirjoittaa ajatukset ylös silloin, kun ne tulevat mieleen. Vaimo ei ala, tosin en ole kysynytkään. Myös sherpalle olisi hetkittäin käyttöä, mutta vaimo tuskin suostuu siihenkään.
"Kanjonin kurkkaus" on joka tapauksessa hieno päiväreitti. Polku tosin löytyy vähän hankalan tien takaa, mutta maisemat ovat sitäkin hienommat.
Me kiersimme kurkkauksen vastapäivään, mikä oli jälkikäteen ajatellen hyvä valinta. Sorastetun polun alkuosa on hiukan lepikkoista, mutta Kirkasvetisenlammen paikkeilla reitti muuttuu upeaksi. Matkan helmiä ovat Oulankajoen korkeat töyräät, jotka tarjoavat paitsi kauniita näköaloja myös siedätyshoitoa korkeanpaikankammoisille.
Kanjonin jälkeen jatkoimme Sallan ja Savukosken kautta Sodankylään. Matkalla ohitimme Kivitunturin, jota olisin mieluusti esitellyt vaimollekin, mutta päästäksemme hieman pidemmälle ajelimme saman tien Sattasvaaralle asti.
Sattasvaaralle nouseva polku on vain 1,5 kilometrin mittainen, mutta loppuosan kivikkoisuus hidastaa matkantekoa. Vaaran huipulla on entinen palovartijan tupa, jossa voi suojautua tuulelta - jota omalla reissullamme riittikin - ja mussuttaa eväitä.
Sattasvaaran huipulla huomasimme, että koillisessa nousee toinenkin kummallisen näköinen töppäre... Kartan mukaan se taitaa olla Postovaara. Täytyyköhän sinnekin joskus kivuta?
Kyllä Oulangan kanjoni ainakin yhden kerran on kuljettava, on ne maisemat sen verran hienoja. Ja on se Kivitunturikin ihan näkemisen arvoinen.
VastaaPoistaJuu! Toisaalta on mukavaa, että Karhunkierroken varrella on vielä käymättömiäkin kohteita, kun siitä kuitenkin tulee aika usein ajettua ohi.
PoistaItse tykkään myös valita reitit nin, ettei samalle päivälle osu useampaa samantyyppistä kohdetta. Näin niistä saa jotenkin enemmän irti.