Juhlat on juhlittu

Kaikki hyvä loppuu aikanaan, ja niin käy väistämättä lomamatkallekin. Nyt olemme jo kotona, mutta Pallakselta lähdettyämme ehdimme vielä piipahtaa parissa paikassa.

Itse olen käynyt Särkitunturilla ennenkin, mutta koska kukkula oli vaimolle vieras, päätimme kiivetä yhdessä ylös. Tunturillehan pääsee erittäin helposti Kittilä-Muonio -tien varressa olevalta P-paikalta.

Polku tunturiin on lähes kokonaan sorastettu, joten kolmen kilometrin mittaisen nousun taittaa halutessaan nopeasti. Huipulta erottuvat kaikki Länsi-Lapin merkittävät töppäreet: Levi + Kätkätunturi, Ylläksen tunturit sekä Pallas keroineen. Paluumatkalla voi vaikka kahvitella puolivälin hienolla kodalla.

Jostain syystä Särkitunturilta laskeuduttaessa on usein vähän haikea olo. Ehkä tämä johtuu siitä, että siellä on aina tullut käytyä loman tai kesän päättyessä.

Alkuperäinen ajatuksemme oli edetä lomamatkan viimeiseksi yöksi Rovaniemelle, jossa voisimme viettää LH-kesäpassiin kertyneen ilmaisyön. Särkitunturin parkkipaikalla sääennusteita tutkiessamme kävi kuitenkin ilmi, että Rovaniemellä sataa vettä ja ukkostaa. Lisäksi siellä oli joku rock-tapahtuma, joka ei sillä hetkellä ainakaan lisännyt paikan houkuttelevuutta.

Vaihtoehdot Ounasvaaran hotellille selvisivät nopeasti: Ylläksen majoitusliikkeet olivat kiinni ja Luosto sivussa ajoreitiltämme, joten jäljelle jäi vain Levin Sirkantähti. No, mikäs siinä, Levillä oli ihan mukavaa menomatkallakin.

Koska luppoaikaa oli nyt suunniteltua enemmän, poikkesimme vielä Levin pohjoispuolella sijaitsevalla Ruoppakönkäällä. Köngästä voisi luonnehtia pieneksi kohteeksi, jossa kannattaa käydä, jos muutenkin ajaa paikan ohi. Kovin kaukaa ihmettä ei kannata lähteä katsomaan.

Leville päästyämme kiskoin iltapalaksi Isoporon. Sen jälkeen olikin aika hyväksyä tosiasiat ja vetäytyä murheen laaksoon.

Mutta hetkinen... Minullahan on vielä yksi lomaviikko syksyllä! Ehkä tämä tästä.