Lepopäivän Pyhitys ja muuta mukavaa

Matkamme kohti pohjoista etenee hitaasti, mutta varmasti. Vuokatista lähdettyämme ajoimme Ristijärven kautta Puolangalle ja sieltä edelleen Iso-Syötteelle ja Kuusamoon. Matkan varrelle poimimme paitsi meille uusia kohteita myös sellaisia paikkoja, joissa emme olleet käyneet aikoihin.

Hiisijärvi

Hiisijärvi on yksi niistä paikoista, joissa asiat ovat joskus menneet pieleen. Pitkä tarina lyhyesti:

Sadonkorjuutöitä helpottaakseen isännät päättivät 1700-luvulla vähän laskea Hiisijärven pintaa. Arviointivirheen vuoksi vesi kuitenkin karkasi ja vei mukanaan paitsi järven kaloineen myös paljon irtainta omaisuutta. Veden pinta laski lopulta 14 metriä, ja sen alta paljastui paljon hiekkapohjaa, jonka nykyihmiset ovat kekseliäästi valjastaneet muun muassa rantalentopalloilua varten.

Laahtanen

Laahtanen on pieni järvi Sotkamosta Ristijärvelle menevän tien varressa. Ensin ajattelimme säästää sen tulevia retkiä varten, mutta lopulta poikkesimme järven rannassa ja kävelimme sen ylikin. Laahtasen pieni erikoisuus on nimittäin se, että kapean järven poikki pääsee pitkospuita ja paria siltaa pitkin. Toisella rannalla ei tosin ole mitään erityistä.

Hepoköngäs

Täällä on vaimon mukaan käyty aiemminkin, itse en vain muista sitä. Suomalaisittain köngäs on näyttävä, mutta laajemmin ajatellen toki melko vaatimaton putous. Täällä hilppasimme lyhyen luontopolun, jonka varrella olevat opastaulut kertovat alueen geologisesta historiasta.

Jaurakkajärvi

Jaurakkajärven (Puolangan ja Pudasjärven välissä) ohi on tullut ajettua monesti, mutta alueen luontopolku on jäänyt kutsuvista porteista huolimatta etäiseksi. Nyt asia päätettiin korjata. Jätettyämme auton levähdyspaikalle lähdimme kävelemään kohti Kupsonvaaran rinteellä sijaitsevaa "Lumoukseksi" nimettyä paikkaa. Sieltä löytyi paitsi kota myös mainio näköalatasanne, jossa oli mukava mussuttaa eväitä.

Soiperoinen

Seuraavan yön vietimme Iso-Syötteellä, josta jatkoimme aamulla kohti Taivalkosken koillispuolella sijatsevaa Soiperoisen luonnonsuojelualuetta. Alue järviharjuineen muistuttaa suuresti Peurajärveä, jossa edellisenä kesänä patikoimme.

Soiperoinen itse on kirkasvetinen pieni järvi, jonka rannalta löytyy niin kota kuin päivätupakin. Oikein mukava aurinkoisen päiväretken kohde, siis!

Pyhitys

Päivän toiseksi kohteeksi olimme kaavailleet lähellä Posiota sijaitsevaa Hirsiniemen harjupolkua. Syötteen kansallispuistossa oleva Pyhitys - joka on vaara tai tunturi riippuen siitä, keneltä kysytään - alkoi kuitenkin toistua keskusteluissamme. Koska olimme jo valmiiksi Pyhitykselle vievän tien varrella, vaihdoimme harjupolun paremmin pyhäpäivän teemaan soveltuvaan kohteeseen.

Taivalkoskelta on Pyhitykselle matkaa noin 30 kilometriä, eikä soratie ole kauttaaltaan kovin joutuisaa edetä. Patikointiosuus on kuitenkin helpohko, ja maisemat 422 metrin korkeudesta hienot. Pyhitykselle omalaatuista on sen melko pieni laki.

Huomenna on tarkoitus viimein siirtyä Lapin läänin puolelle. Ajatus yön tai parin retkestä kytee päässä, mutta asiaan liittyvät logistiset ongelmat vaativat vielä prosessointia.